Eipä ole vielä tainnut tästä aiheesta olla juttua...
Varmaan jokaiselle joskus iskee ketutus omaa työpaikkaa ja työnantajaa kohtaan, mutta jotkut päälliköt vain tuntuvat olevan vaikeampia kuin toiset. Omani kanssa tulen ihan mainiosti toimeen, mutta tyttöystäväni työnantaja saa meikäläisenkin kyrpiintymään.
En nyt lähde sen tarkemmin erittelemään missä Porin Tikkulassa huoltoaseman yhteydessä sijaitsevassa marketissa tämä tyttöystäväni työskentelee, mutta sanotaan vain että todella ottaa kyseinen laitos päähän.
Kaikki alkoi siis keväällä, kun tyttöystäväni vuokraemäntä vihjaisi hienovaraisesti että hänen tyttärensä tulisi kesällä Turkuun asumaan, ja mielellään siis juuri tuohon tyttöystäväni asuttamaan kämppään. Tyttöystäväni onnistui saamaan töitä Porista vanhalta työnantajaltaan kohtuullisen helposti, joten homma oli selvä. Työnantaja lupasi keväällä että töitä olisi etupäässä tarjolla maanantaista torstaihin klo 10-18. Tämä olisi sopinut hyvin monestakin syystä. Parisuhteen kannalta olisi mukavaa että hänelläkin olisi ollut viikonloput vapaat, kuten itsellänikin, ja säännölliset työajat olisivat helpottaneet kovasti muita kesäsuunnitelmia, tyttis kun muun muassa vetää junnujen liikuntatoimintaa säännöllisesti, ja mielellään tietysti keskittyisi omaankin urheilu-uraansa.
No, kun opiskelu kuluneelta lukuvuodelta päättyi vappuna, ei työnantajasta ollut mitään kuulunut työvuorojen kanssa. Hyvin pian kävi kuitenkin ilmi, ettei säännöllisistä työajoista ollut tietoakaan, vaan tyttikseni joutui "hätävaraksi" eli nakitettiin töihin aivan miten sattuu. Lisäksi tässä kesän mittaan on kuulunut puheita että hänestä tehtäisiin jonkinsortin vastaava viikonlopuille, eli aika turha on jäljellä oleville parille kuukaudelle odotella enempiä viikonloppuvapaita.
Tätä lupauksen pettämistäkin kummallisempaa on se, ettei kyseisessä talossa työntekijöille työvuorolistoja paljasteta yhtään turhaan aikaisin. Otetaanpa esimerkki. Voitin itse hiljattain lipun Ankkarockiin Vantaalle elokuun ensimmäiselle viikonlopulle. Lähtisin reissuun mieluusti tyttöystäväni kanssa, mutta hän saa tietää tuon viikonlopun työvuorot vasta heinäkuun yhdeksännen päivän jälkeen. Päällikkö on tällä hetkellä kesälomalla ja on jo hyvissä ajoin tehnyt työvuorolistat, mutta jostain käsittämättömästä syystä niitä ei mukamas voi työntekijöille paljastaa kuin kolmeksi viikoksi kerrallaan. Sama käytäntö on ollut siis keväästä asti, eli kovin pitkälle tulevaisuuteen ei voi mitään tekemisiä tai menemisiä suunnitella. Vastaava tilanne oli jo aiemmin kesällä, kun olin saanut matkatoimiston lahjakortin, joka piti käyttää toukokuun loppuun mennessä, ja niinpä päätimme varata risteilyn kesäkuulle. Ainoa mahdollinen ajankohta jolloin mieluinen matka oli enää saatavilla, oli viikkoa ennen jussia lauantaina, ja silloinkin enää vain yksi hytti jäljellä. Matkaa varattaessa tuon ajankohdan työvuoroista ei vain ollut mitään tietoa, eikä päällikkö ollut tyttikseni toiveita ottanut kuuleviin korviinsa. Kiitos sille työtoverille joka suostui oman vuoronsa vaihtamaan tuona viikonloppuna.
Ylipäänsä siis ottaa suunnattomasti pannuun tuollainen. Työntekijöiden toiveita ei juurikaan kuunnella, ja olipa siellä kuulemma muidenkin kesälomia rukattu aivan uusiksi kyseisiltä henkilöiltä mitään kysymättä. Tyttöystäväni kohdalla kyse on vain yhden kesän kesätöistä, ja tällä menolla siis varmasti viimeinen kesä tuossa laitoksessa, mutta ihan jo periaatteen tasolla ketuttaa tuollaiset esimiehet.
Onko muilla kokemuksia? Haukutaanpa porukalla työnantajia :D
Keskustelua vaikeista työnantajista (ja työn merkityksestä)
Valvoja: ffp jäsenet
Keskustelua vaikeista työnantajista (ja työn merkityksestä)
Viimeksi muokannut L-Janne, 18.7.2007 11:24. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
hmmm..joo mulla riittäisi juttua tästä ja pitkään,mutta nyt laiskottaa sen verran etten jaksa edes ruveta avautumaan,sen olen muutamassa paikassa huomannut että ihmisiä kohdellaan kuin tavaraa jolla ei ole omaa elämää työn ulkopuolella ja jonka voi korvata todella helposti.näissä paikoissa olen kyllä viihtynyt suhteellisen vähän aikaa sillä minua ottaa suunnattomasti päähän tuollainen toiminta,ja nykyään kun sitä on työtä hakenut ja on sen verran ollut tuuriakin että on ollut mistä valita olen työhaastattelussa itsekkin tentannut työnantajaa ja sitä mitä hänellä oikeasti on mielessä ja tarjota ammattilaiselle.tietysti sitten eri kun opiskelee ja hankkii elantoa,ei ole välttämättä töitä joka oksalla..
elikkäs tuollainen kohtelu on törkeää ja en tiedä onko mitään hyötyä kertoa suoraan miten se ärsyttää vai tuleeko siitä potkua perseelle samantien?silti tekee hyvää kun joku joskus sanoo näille hesen "vuoropäälliköille" (johon opiskellaan monta vuotta:)" että palaa maan pinnalle eivätkä ole maailman napoja...
meinasin jo ruveta avautumaan....
elikkäs tuollainen kohtelu on törkeää ja en tiedä onko mitään hyötyä kertoa suoraan miten se ärsyttää vai tuleeko siitä potkua perseelle samantien?silti tekee hyvää kun joku joskus sanoo näille hesen "vuoropäälliköille" (johon opiskellaan monta vuotta:)" että palaa maan pinnalle eivätkä ole maailman napoja...
meinasin jo ruveta avautumaan....
Hmm muistaakseni lidlissäkin taidettiin neuvotella aina aikatauluista, tosin kesäorjana jouduin kyllä ottamaan niitä huonompia vuoroja ain.
Edellisen työpaikan pomo oli ain sellane että perjantaina iltapäivällä tuli puhumaan että sopi just asiakkaan kanssa, että viikonloppuna vaihdetaan kaikki atk niiltä jne, jäät töihin. Tosin vastineeks irtos rahaa ja jotain muutakin. Pidemmän päälle vähän rasittavaa ku kuussa hakkas 200-300 työtuntia. Tosin homma oli semmosta, että en osannut mitään, mutta kukaan ei ollut neuvomassa ja piti sitten siinä samalla töitä tehdessä opetella. Nyttemmin omistaja vaihtui, henkilöstömäärä kasvoi ja tuli liitot kuvioihin niin työmäärä kuussa väheni keskimäärin 100h, mutta nostivat liksaa ja alkoivat maksaa oikeet ylityökorvaukset eli palkka tippui oikeesti vaan pari hunttii :).
Nykyises duunis on joku välipomo mikä mulkkuilee ja on epävirallisesti suututtanu kaikki yhteistyökumppanien työntekijät yms ja meiltä tais joku jopa tais erotakki sen takia ku ei enää (kuulemma) kestäny sitä. Mut ei oo oma pomo ja onneks eri toimipaikas.
Naisella oli duunissaan jonkin aikaa semmonen jees jees mies pomo mikä oli mukava, mutta ei tehnyt mitään oikeasti. Kun pomo vaihtui tuli naisen avuks yks uus työntekijä heti yms pientä.
Edellisen työpaikan pomo oli ain sellane että perjantaina iltapäivällä tuli puhumaan että sopi just asiakkaan kanssa, että viikonloppuna vaihdetaan kaikki atk niiltä jne, jäät töihin. Tosin vastineeks irtos rahaa ja jotain muutakin. Pidemmän päälle vähän rasittavaa ku kuussa hakkas 200-300 työtuntia. Tosin homma oli semmosta, että en osannut mitään, mutta kukaan ei ollut neuvomassa ja piti sitten siinä samalla töitä tehdessä opetella. Nyttemmin omistaja vaihtui, henkilöstömäärä kasvoi ja tuli liitot kuvioihin niin työmäärä kuussa väheni keskimäärin 100h, mutta nostivat liksaa ja alkoivat maksaa oikeet ylityökorvaukset eli palkka tippui oikeesti vaan pari hunttii :).
Nykyises duunis on joku välipomo mikä mulkkuilee ja on epävirallisesti suututtanu kaikki yhteistyökumppanien työntekijät yms ja meiltä tais joku jopa tais erotakki sen takia ku ei enää (kuulemma) kestäny sitä. Mut ei oo oma pomo ja onneks eri toimipaikas.
Naisella oli duunissaan jonkin aikaa semmonen jees jees mies pomo mikä oli mukava, mutta ei tehnyt mitään oikeasti. Kun pomo vaihtui tuli naisen avuks yks uus työntekijä heti yms pientä.
Työantajista ei ihan kauheasti kokemusta ole..
Kirjallisena työsopimukseen tuollaiset, sama koskee muutenkin kaikkea ja joka asiassa, kaikki kirjallisena. Meikäläinen oppinut ainakin kaikissa muissa asioissa sen, että vain sillä on väliä mitä on mustaa valkoisella.. Ellei sitten kanttia ole siihen että esim. työnantajan ollessa kyseessä, paiskaa hanskoja tiskiin ja keksi jotain muuta.
Työnantaja lupasi keväällä että töitä olisi etupäässä tarjolla maanantaista torstaihin klo 10-18.
Kirjallisena työsopimukseen tuollaiset, sama koskee muutenkin kaikkea ja joka asiassa, kaikki kirjallisena. Meikäläinen oppinut ainakin kaikissa muissa asioissa sen, että vain sillä on väliä mitä on mustaa valkoisella.. Ellei sitten kanttia ole siihen että esim. työnantajan ollessa kyseessä, paiskaa hanskoja tiskiin ja keksi jotain muuta.
Tuo kyseinen lupaus tuli siis siinä vaiheessa kun työstä sovittiin suullisesti, siinä vaiheessa kun kirjallista sopimusta tehtiin, oli ääni jo muuttunut kellossa. Tyttiksen kohdalla kyse on siis tosiaan vain tämän kesän pakollisista tienesteistä, tuskin on enää palaamassa tuohon firmaan (ei ainakaan jos minulta kysytään :D). Eipä ole oikein tässä vaiheessa varaa lyödä hanskoja tiskiin, varsinkin kun opiskelu-urakin on vasta aluillaan.
Meikäläisellä tähän saakka olleet hyvät työnantajat.
Nykyinen työnantaja (erään suuren kaupungin oppilaitos) saa odotella raporttiaan minulta siihen saakka, että saan haluamani kaltaisen työsopimuksen kuntoon sekä työnantajan maksamaan tähän saakka tehdyt työt (parin kuukauden verran). Siihen asti työnantaja ja työnantajan asiakkaat myös odottelevat, että voivat jatkaa projektiaan. =)
Yksityisissä yrityksissä ei ole koskaan ollut ongelmia, aina on ollut yksi henkilö joka päättää nuo palkkkausasiat. Tässä nykyisessä organisaatiossa, joka toimii julkisella sektorilla, ennen sopimuksen tekoa tarvitsee anoa palkkauslupaa yms. Henkilöitä jotka käsittelevät näitä päätöksiä, palkkauksia yms. on mukana varmaan kymmenen, jossa jokaisella on oma mielipide asiaan, ja joista yhdenkin loma/sairastuminen/laiskuus estää asian etenemisen.
Nykyinen työnantaja (erään suuren kaupungin oppilaitos) saa odotella raporttiaan minulta siihen saakka, että saan haluamani kaltaisen työsopimuksen kuntoon sekä työnantajan maksamaan tähän saakka tehdyt työt (parin kuukauden verran). Siihen asti työnantaja ja työnantajan asiakkaat myös odottelevat, että voivat jatkaa projektiaan. =)
Yksityisissä yrityksissä ei ole koskaan ollut ongelmia, aina on ollut yksi henkilö joka päättää nuo palkkkausasiat. Tässä nykyisessä organisaatiossa, joka toimii julkisella sektorilla, ennen sopimuksen tekoa tarvitsee anoa palkkauslupaa yms. Henkilöitä jotka käsittelevät näitä päätöksiä, palkkauksia yms. on mukana varmaan kymmenen, jossa jokaisella on oma mielipide asiaan, ja joista yhdenkin loma/sairastuminen/laiskuus estää asian etenemisen.
Itsellä ihan hyvä työnantaja. Listat tulevat vain kolmeksi viikoksi ja aina kaikki toiveet toteutetaan ja muutenkin vuoroja helppo vaihdella. Itse olen tuon 3vk ajan jolle listat tulevat hyväksi koska helpompi on kuitenkin toivoa vapaaksi kun vaihtaa. Kerran on käynyt että toive ei ole toteutunut ja siitä kun mainitsin niin pomo sano et anteeksi ei muistanu mutta järjestetään.
Kaveri on töissä samassa kauppaketjussa (Suomen suurin). Heille seuraavan viikon listat tulee yleensä pe juuri ennen kun pääsee vloppuvapaalle jos sattuu semmoinen olemaan. Tuo on kyllä aiheuttanu aika paljon kyseisessä paikassa närää.
Kaveri on töissä samassa kauppaketjussa (Suomen suurin). Heille seuraavan viikon listat tulee yleensä pe juuri ennen kun pääsee vloppuvapaalle jos sattuu semmoinen olemaan. Tuo on kyllä aiheuttanu aika paljon kyseisessä paikassa närää.
Olen tehnyt "jonkin" tason päällikön/johtajan hommia nyt kohta 10 vuotta ja viime vuosina huomannut että nämä "muka" johtajat kyykyttävät alaisiaan koska on siihen kerran mahdollisuus, yleensä nämä ovat aivan täysiä mulkkuja, yleensä vielä nuolevat pomojensa hanuria minkä kerkiävät ja ovat täysin avuttomia työssään.
Jotenkin on tullut nykyvuosina kuva että "lukeneet" keskittyvät tähän nuolentaan ja oman egon kohentamiseen.
Oma näkemys johtamisesta joka on pitkäjänteistä ja kehittävää tarkoittaa tasapainottelemista yrityksen ja työntekijän etujen kanssa niin että molemmat ovat tyytyväisiä.
Tämähän työllistää itseäni enemmän mutta antaa myös hyvän mielen.
Kyykytys on tainnut tulla jostain 70-80 luvulta takaisin epäpätevien "johtajien" mukana, koulutus kunnossa mutta ihmissuhde- ja ammataito nolla.
(muutamalle antanut kenkääkin)
Enkä ainakaan myönnä tehneeni suuremmin mitään väärin, olen toki ottanut pomojeni kanssa yhteen mutta välissä kun joutuu olemaan niin tätä se joskus on, kuuluu toimenkuvaan:))
Nämä kokemukset siis yksityiseltä sektorilta, pääasiassa teollisuudesta mutta myös osittain hoitoalalta.
En nyt tiedä oliko tästä avautumisesta kenellekään hyötyä...
Jotenkin on tullut nykyvuosina kuva että "lukeneet" keskittyvät tähän nuolentaan ja oman egon kohentamiseen.
Oma näkemys johtamisesta joka on pitkäjänteistä ja kehittävää tarkoittaa tasapainottelemista yrityksen ja työntekijän etujen kanssa niin että molemmat ovat tyytyväisiä.
Tämähän työllistää itseäni enemmän mutta antaa myös hyvän mielen.
Kyykytys on tainnut tulla jostain 70-80 luvulta takaisin epäpätevien "johtajien" mukana, koulutus kunnossa mutta ihmissuhde- ja ammataito nolla.
(muutamalle antanut kenkääkin)
Enkä ainakaan myönnä tehneeni suuremmin mitään väärin, olen toki ottanut pomojeni kanssa yhteen mutta välissä kun joutuu olemaan niin tätä se joskus on, kuuluu toimenkuvaan:))
Nämä kokemukset siis yksityiseltä sektorilta, pääasiassa teollisuudesta mutta myös osittain hoitoalalta.
En nyt tiedä oliko tästä avautumisesta kenellekään hyötyä...
Mulla on tällähetkellä aika paska tilanne työpuolella. En oikeen tiä mitä tekis. Stoori on pitkä ja sokkeloinen.
Tilanne on se, että olen töissä sukuni omistamassa kuljetusliikkeessä, jossa isäni oli vielä hetki sitten toimitusjohtajana. Ukkeli kuitenkin jäi eläkkeelle kesäkuun alussa ja maailman vittumaisin serkkuni pääsi toimitusjohtajaksi.
Tämä kyseinen mulkvisti on pompotellut, vittuillut ja naljaillut mulle koko ajan (16 vuotta) kun olen hommia tässä sukuhelvetissä paiskinut. Aluksi huoltomiehenä, kun ei ollut korttia. Sitten kuljettajana, ajojärjestelijänä, lastarina ym. Koskaan en ole hänen mielestä tarpeeksi tehnyt töitä, tai "uhrautunut" tarpeeksi firman puolesta, vaikka oon aiva hikipersees töitä paiskinut. Ns omalle väelle kun maksetaan kuukausipalkka, eikä tuntipalkkaa. Eli teet mitä teet ja sama palkka.
Työntekijöitten ja yleensä oman väen tarpeita ym ym hän ei koskaan ole ymmärtänyt. Esimerkiksi, kun vaimoni kanssa saimme perheenlisäystä, mut laitettiin heti isyysloman (ja siitäkin sain tapella, että sen sain pitää. Kuulemma luuserit on isyyslomalla) jälkeen ajamaan yöjakokeikkoja. Vähä niinku kostoksi, kun lorvailin isyyslomalla kotona. Joka yö piti painaa 21 - 07 ja nukkua päivät. Eihän siitä pidemmän päälle mitään tullut. Lapsi piti hereillä päivät ja pomo yöt. Avauduin sitten pomolle siitä ja kieltäydyin tuosta työstä. Yritin saada pomon kalloonn mahtumaan, että joku perheetön nuori pojankloppi jaksais tuota hommaa paremmin. Firmassamme on kuitenki monenlaisia keikkamahdollisuuksia. Tuloksena henkilökohtaisuuksiin menevä vittuilu. "PITÄÄ VÄHÄ SAATANA MIETTIÄ ASIOOTA ENNENKU TEKÖÖ MUKULOOTA!!" Mun mielestä tuo on törkeetä tekstiä. Asiat lopuksi kuitenkin muuttuivat vähän suotusampaan työhön, mutta piikittely ja naljailu jatkui. Nakkeja viuhui koko ajan ja ei sanaa ei tunnettu. Joko hoidin nakin tai yritin ettiä itte jonkun muun tilalle. Samaa nakkien heittelyä normaalien työtehtävien lisäksi tämän vuoden alkuun asti.
Noh, alkuvuodesta hommattiin rekkoihin, joita on muuten 19kpl, ebsolutilta helevetin kalliit ajoneuvopäätteet ja konttoriin ja mun koneeseen ajohallintaohjelmat. Kuulemma se helpottais meidän töitä ja säästäis puhelinkustannuksis. Serkkupoika nimes mut atk-järjestelmän kehitysjohtajaksi (jesus ku hieno nimi, mutta ei merkkaa mitää) Eli mä toimin ton ajohallintajärjestelmän päällikkönä ja kehitän ja koulutan kuskeja ja oon atk tukena. Silloin, kun tuo homma alotettiin, oli puhe, että mä en tee sitte mitää muuta, koska tuo työ työllistää tosi paljon. Sit alko taas mahoton nakitus ja naljailu. Kuulemma tunteja ei tuu tarpeeksi ja mä vain oon babysitterinä kotona, vaikka pitäs jotain työtäki tehdä. Ja mähän pyöritin atk hommaa kokoajan ja tuloksia tuli. Mut ei kuulemma taaskaa tarpeeksi.
Kehitin ajohallintaohjelmaa kokoajan paremmaksi ja olin ebsolutin kans niinku paita ja perse. Lopulta ohjelmaan saatiin kehitettyä ajojärjestelypuoli ja sehän lankes sitten mun harteille. Hoidin siis siitälähtien sitäkin. Palkka pysyi tietysti samana. Pomohan sanoi tietysti, että eihän tuo tee sulle yhtää enempää töitä.
Sain ajojärjestelyn pyörimään ja atk puoli kulki hyvin, kunnes tuli kesälomakausi ja isäni jäi samalla eläkkeelle. Kultainen serkkupomo, joka myös teki täyttä työtä pomoilun ohessa, päätti jäädä samalla kesälomalle. Ilman mitää palaveria, tai keskusteluja ym muiden osakkaiden toivomuksien kuuntelua, hän oli laatinut kesälomalistan. Pomo oli tietysti juhannushässäkän ajan keälomalla ja samalle aikaa hän oli laittanut 7 muuta työntekijää lomalle. Kaikki 7 olivat sellasia kuskeja, jotka ovat best frendejä pomon kans. Kaikilla moottoripyörät ja samat kapakat vapaa ajalla. Ja jossain norjassa ne nytkin oli porukalla ajelemas. Ulkopuolisia lomittajia ei oltu hommattu ja serkkupojan tekstiviesti oli viimesenä työpäivänään. Lähen kesälomalle, tehkää pojat töitä ja koittakaa jollain pitää firma pystyssä. VOI JEESUS!!
Tuostahan seuras kauhaa sotku ja helvetillinen työmäärä omalle väelle ja muille kuskeille. Niinä 4 viikkona mä en sit käyny juuri kotona, saatika nukkunu. Ajelin pitkää keikkaa, jakokeikkoja, järjestin ajoja, pidin atk puolta kunnos, olin lastarina, varastomiehenä. Muu oma väki painoi samaa tahtia aivan hulluna.
Tuon hässäkän jälkeen, kun serkkupomo palas töihin hän taas katteli meidän muiden töitten jälkiä, eikä tietenkään ollut tyytyväinen. Lupas kuitenkin, että nyt saan taas perehtyä jatkossa vain mulle annettuihin tehtäviin.
Nyt ollaan päästy tähän viikkoon. Tämä viikko piti siis olla jo rauhotettu vain ajojärjestelyyn ja atk työhön. Nyt on vielä uusi tilanne päällä. Kahen auton reitit muuttuu ja ne pitää ajaa atk järjestelmään täysin uusiksi ja kouluttaa kuskit uuteen hommaan. Eli töitä olis koko viikoksi sen puolesta, mutta maanantaina tuli kuitenkin heti määräys. Miehet ei piisaa ja mun panostusta tarvitaan muualla. Siispä mun pitäs mennä lastariksi joka päivä 12 - 23.00. Koitin takoa sen päähän, että perhana, ku pitäs tehä niitä reittejäkin ja kouluttaa. Se kuulemma on pomon mielestä toisarvosta hommaa. Tietokoneet saa odottaa ja unohtaa, kunhan sen itte ei tartte tehä enempää töitä. Nostin siitä metelin, että ne reitit on perkule tehtävä ja kuskit on koulutettava, tai koneista ei oo mitää hyötyä enää. Jumaliste koneet maksoi 7000€ kpl!! Aikamme asiasta tapeltiin ja lyötiin luurit toistemme korviin. Ajattelin, että nyt tämä paska saa riittää. Meni pari tuntia, ni serkku laitto tekstarin: "huomenna tulee kajaanista ebsolutilta äijä terminaalille ajamaan uudet reitit koneelle ja kouluttaa kuskit, kun kerran sä et sitäkää osaa saatana tehdä ilman mankumista". Eli serkku oli valmis maksamaan meille äijän kajaanista, kunhan se vain sai mut tekemään lisää töitä ja sen ite ei tarvinnu lisätä työmääräänsä.
Sillä hetkellä multa nousi savu päästä. Serkkupoika hyppi viimesen kerran mun nenille. Vaikka se onki pomo, ni jotaki rääpyä pitää olla omia sukulaasia kohtaan. Oon täs hautonu kostoa pari päivää ja valvonu öitä. Jotaki suurta meinaan tehdä, mutta en tiä mitä. Työpaikkaa tekis mieli vaihtaa ja vähä vitun äkkiä. Heti ku löydän toisen työpaikan, ni jätän sen mulkun 6-0 seisomaan firmalle. Totean vain, että sommoro ja et tiäkkö etten mä oo edes kirjottanu työsopparia, ku kaikki oletti vuonna 1991, että mä pysyn täs firmas töis loppuelämäni, ku tää kerta on sukufirma. Ei työsopparia, ei irtisanomisaikaa. Mä lähen samantien ku ilmotan lähteväni. Pyörittäkööt itte soppaansa ja atk järjestelmää. Hommatkoot jonku it nörtin sitä pyörittämään sikapalkalla.
Serkkupoika on aito kusipää. Kaikki asiat, jotka normaalisti vaatis firman kaikki päättävät tahot ja ns oman väen palaveria, tämä hunni attila päättää hiljaisesti itte ja kenenkää muun sanaa tai kommenttia se ei kuuntele. Hänen sana on laki ja muut saa olla hiljaa ja tyytyä hänen päätökseen. Kaikki sille on yrittäny laittaa kapuloita rattaisiin, mutta turhaan. Sen oma akkaki on lähteny kävelemään, ku tämä sika pompotti sitäki kokoajan. Omat lapsetkaa ei merkannu sille mitää. Kunhan akka piti ne hiljaa ja hoiti yksin.
Ilmesesti se haluais nyt mustaki samanlaisen kusipään, ku se itte. Sen harmiksi mä haluan viettää perhe-elämää ja ottaa lapsieni lapsuusajasta kaiken irti ja olla niille isä, mutta silti tehdä samalla töitäki, niinku normaalit ihmiset tekee. Serkkua risoo, ku se ei saa tuhottua mun avioliittoa ja perhe-elämää. Enemmin mä lähen tosta työpaskasta kävelemään, ku päästän vaimoni lähtemään mun luota, mun töitteni takia.
Että tällästä.................... kattelen täs työnhakuilmotuksia..
Haluaisko joku työllistää mut ajojärjestelijäksi tai atk alalle.
Tilanne on se, että olen töissä sukuni omistamassa kuljetusliikkeessä, jossa isäni oli vielä hetki sitten toimitusjohtajana. Ukkeli kuitenkin jäi eläkkeelle kesäkuun alussa ja maailman vittumaisin serkkuni pääsi toimitusjohtajaksi.
Tämä kyseinen mulkvisti on pompotellut, vittuillut ja naljaillut mulle koko ajan (16 vuotta) kun olen hommia tässä sukuhelvetissä paiskinut. Aluksi huoltomiehenä, kun ei ollut korttia. Sitten kuljettajana, ajojärjestelijänä, lastarina ym. Koskaan en ole hänen mielestä tarpeeksi tehnyt töitä, tai "uhrautunut" tarpeeksi firman puolesta, vaikka oon aiva hikipersees töitä paiskinut. Ns omalle väelle kun maksetaan kuukausipalkka, eikä tuntipalkkaa. Eli teet mitä teet ja sama palkka.
Työntekijöitten ja yleensä oman väen tarpeita ym ym hän ei koskaan ole ymmärtänyt. Esimerkiksi, kun vaimoni kanssa saimme perheenlisäystä, mut laitettiin heti isyysloman (ja siitäkin sain tapella, että sen sain pitää. Kuulemma luuserit on isyyslomalla) jälkeen ajamaan yöjakokeikkoja. Vähä niinku kostoksi, kun lorvailin isyyslomalla kotona. Joka yö piti painaa 21 - 07 ja nukkua päivät. Eihän siitä pidemmän päälle mitään tullut. Lapsi piti hereillä päivät ja pomo yöt. Avauduin sitten pomolle siitä ja kieltäydyin tuosta työstä. Yritin saada pomon kalloonn mahtumaan, että joku perheetön nuori pojankloppi jaksais tuota hommaa paremmin. Firmassamme on kuitenki monenlaisia keikkamahdollisuuksia. Tuloksena henkilökohtaisuuksiin menevä vittuilu. "PITÄÄ VÄHÄ SAATANA MIETTIÄ ASIOOTA ENNENKU TEKÖÖ MUKULOOTA!!" Mun mielestä tuo on törkeetä tekstiä. Asiat lopuksi kuitenkin muuttuivat vähän suotusampaan työhön, mutta piikittely ja naljailu jatkui. Nakkeja viuhui koko ajan ja ei sanaa ei tunnettu. Joko hoidin nakin tai yritin ettiä itte jonkun muun tilalle. Samaa nakkien heittelyä normaalien työtehtävien lisäksi tämän vuoden alkuun asti.
Noh, alkuvuodesta hommattiin rekkoihin, joita on muuten 19kpl, ebsolutilta helevetin kalliit ajoneuvopäätteet ja konttoriin ja mun koneeseen ajohallintaohjelmat. Kuulemma se helpottais meidän töitä ja säästäis puhelinkustannuksis. Serkkupoika nimes mut atk-järjestelmän kehitysjohtajaksi (jesus ku hieno nimi, mutta ei merkkaa mitää) Eli mä toimin ton ajohallintajärjestelmän päällikkönä ja kehitän ja koulutan kuskeja ja oon atk tukena. Silloin, kun tuo homma alotettiin, oli puhe, että mä en tee sitte mitää muuta, koska tuo työ työllistää tosi paljon. Sit alko taas mahoton nakitus ja naljailu. Kuulemma tunteja ei tuu tarpeeksi ja mä vain oon babysitterinä kotona, vaikka pitäs jotain työtäki tehdä. Ja mähän pyöritin atk hommaa kokoajan ja tuloksia tuli. Mut ei kuulemma taaskaa tarpeeksi.
Kehitin ajohallintaohjelmaa kokoajan paremmaksi ja olin ebsolutin kans niinku paita ja perse. Lopulta ohjelmaan saatiin kehitettyä ajojärjestelypuoli ja sehän lankes sitten mun harteille. Hoidin siis siitälähtien sitäkin. Palkka pysyi tietysti samana. Pomohan sanoi tietysti, että eihän tuo tee sulle yhtää enempää töitä.
Sain ajojärjestelyn pyörimään ja atk puoli kulki hyvin, kunnes tuli kesälomakausi ja isäni jäi samalla eläkkeelle. Kultainen serkkupomo, joka myös teki täyttä työtä pomoilun ohessa, päätti jäädä samalla kesälomalle. Ilman mitää palaveria, tai keskusteluja ym muiden osakkaiden toivomuksien kuuntelua, hän oli laatinut kesälomalistan. Pomo oli tietysti juhannushässäkän ajan keälomalla ja samalle aikaa hän oli laittanut 7 muuta työntekijää lomalle. Kaikki 7 olivat sellasia kuskeja, jotka ovat best frendejä pomon kans. Kaikilla moottoripyörät ja samat kapakat vapaa ajalla. Ja jossain norjassa ne nytkin oli porukalla ajelemas. Ulkopuolisia lomittajia ei oltu hommattu ja serkkupojan tekstiviesti oli viimesenä työpäivänään. Lähen kesälomalle, tehkää pojat töitä ja koittakaa jollain pitää firma pystyssä. VOI JEESUS!!
Tuostahan seuras kauhaa sotku ja helvetillinen työmäärä omalle väelle ja muille kuskeille. Niinä 4 viikkona mä en sit käyny juuri kotona, saatika nukkunu. Ajelin pitkää keikkaa, jakokeikkoja, järjestin ajoja, pidin atk puolta kunnos, olin lastarina, varastomiehenä. Muu oma väki painoi samaa tahtia aivan hulluna.
Tuon hässäkän jälkeen, kun serkkupomo palas töihin hän taas katteli meidän muiden töitten jälkiä, eikä tietenkään ollut tyytyväinen. Lupas kuitenkin, että nyt saan taas perehtyä jatkossa vain mulle annettuihin tehtäviin.
Nyt ollaan päästy tähän viikkoon. Tämä viikko piti siis olla jo rauhotettu vain ajojärjestelyyn ja atk työhön. Nyt on vielä uusi tilanne päällä. Kahen auton reitit muuttuu ja ne pitää ajaa atk järjestelmään täysin uusiksi ja kouluttaa kuskit uuteen hommaan. Eli töitä olis koko viikoksi sen puolesta, mutta maanantaina tuli kuitenkin heti määräys. Miehet ei piisaa ja mun panostusta tarvitaan muualla. Siispä mun pitäs mennä lastariksi joka päivä 12 - 23.00. Koitin takoa sen päähän, että perhana, ku pitäs tehä niitä reittejäkin ja kouluttaa. Se kuulemma on pomon mielestä toisarvosta hommaa. Tietokoneet saa odottaa ja unohtaa, kunhan sen itte ei tartte tehä enempää töitä. Nostin siitä metelin, että ne reitit on perkule tehtävä ja kuskit on koulutettava, tai koneista ei oo mitää hyötyä enää. Jumaliste koneet maksoi 7000€ kpl!! Aikamme asiasta tapeltiin ja lyötiin luurit toistemme korviin. Ajattelin, että nyt tämä paska saa riittää. Meni pari tuntia, ni serkku laitto tekstarin: "huomenna tulee kajaanista ebsolutilta äijä terminaalille ajamaan uudet reitit koneelle ja kouluttaa kuskit, kun kerran sä et sitäkää osaa saatana tehdä ilman mankumista". Eli serkku oli valmis maksamaan meille äijän kajaanista, kunhan se vain sai mut tekemään lisää töitä ja sen ite ei tarvinnu lisätä työmääräänsä.
Sillä hetkellä multa nousi savu päästä. Serkkupoika hyppi viimesen kerran mun nenille. Vaikka se onki pomo, ni jotaki rääpyä pitää olla omia sukulaasia kohtaan. Oon täs hautonu kostoa pari päivää ja valvonu öitä. Jotaki suurta meinaan tehdä, mutta en tiä mitä. Työpaikkaa tekis mieli vaihtaa ja vähä vitun äkkiä. Heti ku löydän toisen työpaikan, ni jätän sen mulkun 6-0 seisomaan firmalle. Totean vain, että sommoro ja et tiäkkö etten mä oo edes kirjottanu työsopparia, ku kaikki oletti vuonna 1991, että mä pysyn täs firmas töis loppuelämäni, ku tää kerta on sukufirma. Ei työsopparia, ei irtisanomisaikaa. Mä lähen samantien ku ilmotan lähteväni. Pyörittäkööt itte soppaansa ja atk järjestelmää. Hommatkoot jonku it nörtin sitä pyörittämään sikapalkalla.
Serkkupoika on aito kusipää. Kaikki asiat, jotka normaalisti vaatis firman kaikki päättävät tahot ja ns oman väen palaveria, tämä hunni attila päättää hiljaisesti itte ja kenenkää muun sanaa tai kommenttia se ei kuuntele. Hänen sana on laki ja muut saa olla hiljaa ja tyytyä hänen päätökseen. Kaikki sille on yrittäny laittaa kapuloita rattaisiin, mutta turhaan. Sen oma akkaki on lähteny kävelemään, ku tämä sika pompotti sitäki kokoajan. Omat lapsetkaa ei merkannu sille mitää. Kunhan akka piti ne hiljaa ja hoiti yksin.
Ilmesesti se haluais nyt mustaki samanlaisen kusipään, ku se itte. Sen harmiksi mä haluan viettää perhe-elämää ja ottaa lapsieni lapsuusajasta kaiken irti ja olla niille isä, mutta silti tehdä samalla töitäki, niinku normaalit ihmiset tekee. Serkkua risoo, ku se ei saa tuhottua mun avioliittoa ja perhe-elämää. Enemmin mä lähen tosta työpaskasta kävelemään, ku päästän vaimoni lähtemään mun luota, mun töitteni takia.
Että tällästä.................... kattelen täs työnhakuilmotuksia..
Haluaisko joku työllistää mut ajojärjestelijäksi tai atk alalle.
^ Kuskeille ainakin varmaan löytyy töitä. ;) Mutta aikamoinen stoori, ei voi muuta sanoa. Itsellä ois ehkä käpy palanu jo pikkasen aiemmin. Itsellä on onneks aina ollu ok työnantajat, ei voi valittaa. Nykyään töitä en tiedä välillä ku päiväks eteenpäin, mutta vapaat voi käytännössä itse valita. Homma toimii muutenkin. Perheellisenä ei ehkä enää niin hyvin...Toi L-Jannen juttu on vielä pientä, mitä aina kuulee. Joka asiasta ei kannata valittaa vaan olla tyytyväinen et on töitä. Kaikilla ei ole.
^Samaa mieltä kun Peke.
Sami J:lle saan tsemppiä työnhakuun. Perheyrityksestä voi olla vaikeaa lähteä, mutta jossain vaiheessa se raja tulee vastaan.
Jotain ehkä ihmisestä kertoo juuri tuo "pätemisen" tarve yms (vaimokin mennyt).
Lapset on kuitenkin tärkeitä ja niille tärkeää, että on vanhemmat josta ottaa mallia. Töitä on aina kuljetusalalla.
Sami J:lle saan tsemppiä työnhakuun. Perheyrityksestä voi olla vaikeaa lähteä, mutta jossain vaiheessa se raja tulee vastaan.
Jotain ehkä ihmisestä kertoo juuri tuo "pätemisen" tarve yms (vaimokin mennyt).
Lapset on kuitenkin tärkeitä ja niille tärkeää, että on vanhemmat josta ottaa mallia. Töitä on aina kuljetusalalla.
Jos omistaa CE-kortin,osaa käyttää omaa päätään ja pitää huolen kalustosta, ei työpaikka ole ongelma tässä maassa,etelässä vielä vähemmän kuin pohjoisessa.
Itse en enää ikinä lähde töihin sukulaiselle tai perheelle. On omat hyvät ja huonot puolensa. JOs tarvii jonnekin mennä ja vapaata tai joustoa, se onnistuu aina mutta jos jotain (vähemmän mukavia) yllätyksiä ym tulee niin yleensä se korvaaja tulee omasta piiristä. =/
Itse en enää ikinä lähde töihin sukulaiselle tai perheelle. On omat hyvät ja huonot puolensa. JOs tarvii jonnekin mennä ja vapaata tai joustoa, se onnistuu aina mutta jos jotain (vähemmän mukavia) yllätyksiä ym tulee niin yleensä se korvaaja tulee omasta piiristä. =/
^Aivan! Jotenkin vallalla on sellainen käsitys, että kun olet "perheestä", niin sinähän elät sille työteolle :p (tosin tämä on totta Japanissa)
Eli kun normityöntekijöitä ei kehtaa pyytää tekemään jotain paska / muuta ylimääräistä hommaa, niin sanotaan sille "perheen" nuorimmalle / tai muuten reippaalle hlölle, että teeppä toi ja toi.
Ja yleensä siitä sitten suomalainen ei viitsi kieltäytyä..
Eli kun normityöntekijöitä ei kehtaa pyytää tekemään jotain paska / muuta ylimääräistä hommaa, niin sanotaan sille "perheen" nuorimmalle / tai muuten reippaalle hlölle, että teeppä toi ja toi.
Ja yleensä siitä sitten suomalainen ei viitsi kieltäytyä..
On myös "vanha" sanonta, harvoin se homma vaihtamalla paranee... Toisaalta mikäli muualta olisi töitä tarjolla niin hirveästi ei kannatta nöyristellä, yleensä se pelkkä aikomus lähdöstä alkaa muuttamaan asenteita. Mikäli asenteet ei muutu et ole "korvaamaton" ja voit hyvillä mielin häipyä.
Mikäli olisi heti lähtenyt etsimään samankaltaista homma jostain muualta, sellaisen olisi hyvinkin voinut löytää. Sen jälkeen paikka samantien vaihtoon (määräaikaiset sopparit ei käytännössä estä noissa kesähommissa lähtöä millään tavalla).
SamiJ: Tuosta sopasta voit kyllä myös syyttää itseäsikin hyvin pitkälle. Miksi suostua/taipua pompotteluun, lisäksi kun noita hommia on tarjolla muuallakin. Kuukausipalkka on lisäksi siittä hyvä, että mikäli pomon touhut vituttaa niin oman työtehon voi laskea "neuvottelujen" ajaksi 50 prosenttiin. Ylitöitä ei tarvitse tehdä minuuttiakaan mikäli ei kiinnosta -> liittoon vain yhteyttä jollei muuten asia mene perille.
Eipä ole oikein tässä vaiheessa varaa lyödä hanskoja tiskiin, varsinkin kun opiskelu-urakin on vasta aluillaan.
Mikäli olisi heti lähtenyt etsimään samankaltaista homma jostain muualta, sellaisen olisi hyvinkin voinut löytää. Sen jälkeen paikka samantien vaihtoon (määräaikaiset sopparit ei käytännössä estä noissa kesähommissa lähtöä millään tavalla).
SamiJ: Tuosta sopasta voit kyllä myös syyttää itseäsikin hyvin pitkälle. Miksi suostua/taipua pompotteluun, lisäksi kun noita hommia on tarjolla muuallakin. Kuukausipalkka on lisäksi siittä hyvä, että mikäli pomon touhut vituttaa niin oman työtehon voi laskea "neuvottelujen" ajaksi 50 prosenttiin. Ylitöitä ei tarvitse tehdä minuuttiakaan mikäli ei kiinnosta -> liittoon vain yhteyttä jollei muuten asia mene perille.
Ei kenenkään tarvitse olla tyytyväinen jos on töitä. En mäkään töissä kävisi jos sitä ilman raha riittäisi normaaliin elämään. Työssä vietetty aika on aina poissa muusta elämästä eikä harrastuksille ja perheelle jää riittävästi aikaa. Ei kukaan töitä oikeasti kaipaa vaikka mitä kirkkain silmin jauhaisi.
Sami J. Voimia ja tsemppiä. Voitte laittaa työporukalla kampoihin koska yksin se on vaikeaa. Pistäkää vaikka koko firma nurin. Jollei teillä ole jo luottamusmiestä niin valitkaa sellainen niin siihen loppuu työnantajan vittuilut ja työntekijöiden pompotus. Jos kaksi puupäätä ottaa yhteen niin työnantaja on aina se joka väistää ja häviää kisan.
Sami J. Voimia ja tsemppiä. Voitte laittaa työporukalla kampoihin koska yksin se on vaikeaa. Pistäkää vaikka koko firma nurin. Jollei teillä ole jo luottamusmiestä niin valitkaa sellainen niin siihen loppuu työnantajan vittuilut ja työntekijöiden pompotus. Jos kaksi puupäätä ottaa yhteen niin työnantaja on aina se joka väistää ja häviää kisan.
Oma vikani joo kun olen suostunut pompoteltavaksi. Jos kyseessä ei olisi sukuyritys, olisin lähtenyt jo ajat sitten nykimään. Jotenki kuitenkin vastuu "omasta" firmasta painaa harteilla ja verenpaine nousee.
Piti olla aamulla yhtiökokous, jossa oltais keskulteltu siitä mihin tämä laiva on uppoamassa. Herra toimitusjohtaja ei suvainnut tulla paikalle. Oli tärkeämpää tekemistä. Nostettiin sitten muun oman väen kanssa kissa pöydälle. Serkkupoika on saatava tippumaan muiden tasolle, tai koko paska laitetaan myyntiin. Isälläni on kuitenkin vielä enemmistö firman osakkeista, eli sillä on aika suuri toimintavalta, vaikkei toimitusjohtaja enää olekkaan. Muu oma väki yrittää seisoa sen takana, mutta ovat niin hiljasia nyhveröitä, että nuolevat heti serkkupojan persettä, kun se jotain käskee.
Käväisin aamulla toimistolla, niin sielä ebsolutin heppu istui mun koneella ja teki MUN töitä. Opasti toista serkkupoikaa käyttämään ohjelmistoa. Eli jonkinlainen valtaus on kai meneillään. Vituttaa!
Päivän työsaldo: päin honkia mennyt palaveri, käynti toimistolla, kahvin juontia, peukaloiden pyörittelyä, aski tupakkia, soitto iskälle, soittoyritys pomolle (ei vastaa), tekstarin näpyttely pomolle (ilmotus, että en mene lastariksi, ei kuulu mun työn kuvaan), vastauksen odottelua........edelleen..... ei vastaa. Tulin kotia. Odottelen innolla, että koska taas räjähtää ja mikä on seuraus. Ahdistaa nää kuviot nyt niin pahasti, et tekis mieli kiskasta kännit.
Huomenna olis 8.00 käynti työterveystarkastajalla. Arvatkaas kuka sielä laukoo suht kovaa stooria.
Piti olla aamulla yhtiökokous, jossa oltais keskulteltu siitä mihin tämä laiva on uppoamassa. Herra toimitusjohtaja ei suvainnut tulla paikalle. Oli tärkeämpää tekemistä. Nostettiin sitten muun oman väen kanssa kissa pöydälle. Serkkupoika on saatava tippumaan muiden tasolle, tai koko paska laitetaan myyntiin. Isälläni on kuitenkin vielä enemmistö firman osakkeista, eli sillä on aika suuri toimintavalta, vaikkei toimitusjohtaja enää olekkaan. Muu oma väki yrittää seisoa sen takana, mutta ovat niin hiljasia nyhveröitä, että nuolevat heti serkkupojan persettä, kun se jotain käskee.
Käväisin aamulla toimistolla, niin sielä ebsolutin heppu istui mun koneella ja teki MUN töitä. Opasti toista serkkupoikaa käyttämään ohjelmistoa. Eli jonkinlainen valtaus on kai meneillään. Vituttaa!
Päivän työsaldo: päin honkia mennyt palaveri, käynti toimistolla, kahvin juontia, peukaloiden pyörittelyä, aski tupakkia, soitto iskälle, soittoyritys pomolle (ei vastaa), tekstarin näpyttely pomolle (ilmotus, että en mene lastariksi, ei kuulu mun työn kuvaan), vastauksen odottelua........edelleen..... ei vastaa. Tulin kotia. Odottelen innolla, että koska taas räjähtää ja mikä on seuraus. Ahdistaa nää kuviot nyt niin pahasti, et tekis mieli kiskasta kännit.
Huomenna olis 8.00 käynti työterveystarkastajalla. Arvatkaas kuka sielä laukoo suht kovaa stooria.
^Kyllä se tuosta lähtee oikeille raiteille kun laittaa kovan kovaa vastaan, jossain vaiheessa löytyy kultainen keskitie, periksi ei kannata antaa ennenkun alkaa vastapuoleltakin hieman nöyrempää asennetta löytyä. Sen jälkeen asioilla on tapana onnistua ja jopa korjaantua, ja jos osaatte ottaa vielä työasiat työasioina niin ei pitäisi jäädä mitään hampaankoloonkaan. Näin ainakin itselle käynyt, TJ:n kanssa hyvä ettei käyty turpaanlyönti kisaa työasioista mutta eipä tuo henkilökohtaisuuksiin koskaan mennytkään.
jimmy kirjoitti:Ei kenenkään tarvitse olla tyytyväinen jos on töitä. En mäkään töissä kävisi jos sitä ilman raha riittäisi normaaliin elämään. Työssä vietetty aika on aina poissa muusta elämästä eikä harrastuksille ja perheelle jää riittävästi aikaa. Ei kukaan töitä oikeasti kaipaa vaikka mitä kirkkain silmin jauhaisi.
Väärin. Nyt olen ollut lomalla 3 viikkoa ja voin sanoa, että töihin vois jo lähteä. Tykkään nykyisestä duunista, mutta tietystikään en joka päivä töihin haluais lähteä. Mä kertakaikkiaan tulen hulluks, jos pitää vaan olla. En osaa sitä taitoa. Tietysti joskus voi vaan olla, mutta jatkuvaan EI. Ja että en kävisi töissä, pitäs rahaa olla tuplasti, koska sitä ennättäs myös tuhlaamaan moninkertaisen määrän. Nykypäivänä on vaan niin, että melkein kaikkeen tarttee rahaa, ainakin mun tekemisiin. :)
On myös "vanha" sanonta, harvoin se homma vaihtamalla paranee...
Niinpä, mutta silloin kun vanha duuni pännii niin vaihtamalla homma silloin paranee, ei pänni enää niin paljon.
Itelle tuli edellistä työpaikkaa mitta täyteen viime talvena, kaikkihan alkoi siitä kun ei kesälomien jälkeen enää ollu niitä hommia mitä olin tullut tekemään, vaan piti kaikkea muuta tehdä joka johtui osalta siitä että urakka oli lopuillaan myös siitä että oli uusia miehiä otettu aika paljon tekemään samaa duunia.
Syksyn potkin kiviä ja kastelin betonointia, noh sama se mitä teki kun täyden palkan maksoivat. Vuodenvaihteessa uudelle työmaalle taas tekemään jotain aivan muuta hommaa joka ei vastannut lähellekkään sitä mitä tulin firmaan tekemään.
Alkoi tulla mitta täyteen kun olis pitäny jatkuvasti ruveta tekemään ylkkäreitä, kun muka olis illalla hommaa vaikkei puolen vuoron jälkeen mitään järkevää ollutkaan. Sitten ei saanutkaan pitää talvilomaa muuten kuin tekemällä viikonloppuvuoron, vapaana perjantainakin soittelivat töihin, johon en mennyt. ns.talviloman jälkeen menin kylmästi kilpailevaan firmaan kysymään töitä jonne sitten pääsin. Ei enää pänni niin paljoa ja on jopa järkeviä töitäkin tarjolla.
Osa-syynä edellisestä firmasta lopareitten ottamiseen oli myös ennakkoveromiehet, ei perkele jos on omia miehiä jotka osaa tehdä tiettyjä töitä ei anneta tehdä niitä töitä mitä on tullut tekemään vaan aletaan ottaa vierasta miehitystä ja kohdellaan omia miehiä huonosti. Vaikken siltoja takanani polttanut niin tuskin takaisin siihen firmaan palaan, ainakin jos asiat on niinkuin nyt ovat
On helpompi savustaa se paskamainen pomo pois kuin vaihtaa työpaikkaa. Hyvä konsti voisi olla variaatio japanilaisesta lakosta. Jokainen työntekijä voisi pitää päällä t-paitaa jossa lukee "olen lakossa koska pomoni on mulkku". Ei firman tai henkilön nimeä. Jollei viesti mene perille niin ylityökielto päälle. Kova kovaa vastaan vaan eikä periksi anneta ennen kuin asiat ovat kunnossa.
Vähän ottaa kupoliin kun joka toisessa viestissä kehoitetaan luovuttamaan ja luikkimaan kotio äidin helmoihin. Jos luovuttaa ja vaihtaa työpaikkaa niin jättää samalla muut työntekijät heitteille paskamaisen pomon armoille. Voiko niin tehdä hyville ystäville ja kavereille?
Vähän ottaa kupoliin kun joka toisessa viestissä kehoitetaan luovuttamaan ja luikkimaan kotio äidin helmoihin. Jos luovuttaa ja vaihtaa työpaikkaa niin jättää samalla muut työntekijät heitteille paskamaisen pomon armoille. Voiko niin tehdä hyville ystäville ja kavereille?
SamiJ:n tapauksessa kun osakkaatkin ovat huomanneet tilanteen, niin korjausta on odotettavissa, toivottavasti ajoissa. Tsemppiä vaan SamiJ:lle, toivottavasti saat/saatte hyvän ratkaisun aikaan.
Monesti perheyritykseen tulee uusi johtaja sisältä, valitettavaa on se, että jos tehtävään valinnan syynä on sukulaisuus eikä kokemus/pätevyys/osaaminen. Tuntematta taustoja on helppo sanoa sivusta, mutta jos itse olisin päättämässä vastaavaa tilannetta, niin johtaja ulkoa nykyisen tilalle. Ja jos halutaan suvusta jatkaja, niin suvusta "seuraavat johtajaehdokkaat" kasvamaan vastuullisiin tehtäviin, jossa voidaan katsoa kuka on pätevä ja missä tehtävässä.
Sukufirmasta puheen ollen, yksi entisistä työpaikoistani oli perheyhtiö. Vanha isäntäpariskunta jätti firmansa pojilleen, silti jokaikinen päivä näkyi pariskuntaa työpaikalla pomottelemassa. Meinasi olla tämän tehtaan pojalla välillä homma heikosti hallussa, kun isä ja äiti kävivät soveltamassa seassa omia oppejaan. Toinen poika joka pyöritti kauempana olevaa tehdasta sai olla rauhassa vanhemmiltaan.
Monesti perheyritykseen tulee uusi johtaja sisältä, valitettavaa on se, että jos tehtävään valinnan syynä on sukulaisuus eikä kokemus/pätevyys/osaaminen. Tuntematta taustoja on helppo sanoa sivusta, mutta jos itse olisin päättämässä vastaavaa tilannetta, niin johtaja ulkoa nykyisen tilalle. Ja jos halutaan suvusta jatkaja, niin suvusta "seuraavat johtajaehdokkaat" kasvamaan vastuullisiin tehtäviin, jossa voidaan katsoa kuka on pätevä ja missä tehtävässä.
Sukufirmasta puheen ollen, yksi entisistä työpaikoistani oli perheyhtiö. Vanha isäntäpariskunta jätti firmansa pojilleen, silti jokaikinen päivä näkyi pariskuntaa työpaikalla pomottelemassa. Meinasi olla tämän tehtaan pojalla välillä homma heikosti hallussa, kun isä ja äiti kävivät soveltamassa seassa omia oppejaan. Toinen poika joka pyöritti kauempana olevaa tehdasta sai olla rauhassa vanhemmiltaan.
kyllä nyt tollasessa tilanteessa voi lähteä kävelemään.vaikka siellä oiskin sukulaisia töissä,mitä sitten?välillä pieni itsekkyys on ihan hyvä.Aikuisiahan ne sukulaiset ovat,osaavat omista asioistaan päättää.Sami J jos päättää ottaa ja lähteä,niin sukulaisillakin varmaa aukee silmät..Ehkä he ovat miettineet samoja asioita,mutta eivät ole uskaltaneet olla erilaisia.
Siis johan tommosesta kandee ihan terveyden takia lähteä.
Ja en minäkään pidä luovuttamisesta,en yhtään.
Mutta osaan olla järkevä.
Sami J,voimia tilanteeseen!
"The only job security you can have is when u wake up in the morning,
look into mirror and ur talking to the boss" R.Gage
Siis johan tommosesta kandee ihan terveyden takia lähteä.
Ja en minäkään pidä luovuttamisesta,en yhtään.
Mutta osaan olla järkevä.
Sami J,voimia tilanteeseen!
"The only job security you can have is when u wake up in the morning,
look into mirror and ur talking to the boss" R.Gage
Nyt tuli kyllä okkrajilta niin paksua tekstiä, että oksat pois...Ei taida olla ainakaan omakohtaista kokemusta perhe-/sukuyrityksessä työskentelemisestä, saati yrittäjyydestä muutenkaan. Tai jos on, niin ihme umpiossa elät kun noin mustavalkoisesti lähdet asiat faktoina toitottamaan.
Mihin v**n liittoon? Tuo jo kertoo aika lailla asenteesta. "Ei kiinnosta, otetaan liittoon yhteyttä." Voi luoja...Nään niin punasta, kirjaimellisesti, tuossa liittovouhkaamisessa. Hyvähän se on, että liitot on olemassa ja työntekijöiden oikeuksista pidetään kiinni, mutta joku raja niissäkin pitäis olla.
Eiköhän tuossa Samin tekstissä tullut varsin selväksi, että edes työsopimusta ei ole olemassa, niin taitaa liitot pyyhkiä hanuria tollasella casella. Se on totta, että tuosta voi syyttää itseään ettei ole tehty edes kirjallista työsopparia, mutta mistään muusta en lähtisi Samia syyttämään, päinvastoin! Hattua nostan kaverille, että oot jaksanu tollasta paskaa noin kauan kestää ja vielä pieni lapsi perheessä. Kuten Peke sanoi, itsekään en olisi jaksanut tuollasta kauaa katella, mutta ymmärrän tuon "sukurasitteen" että pistää kummasti sietämään normaalia enemmän. Varsinkin itsekin pohjalaisena, tietty ylpeys siitä yrittäjyydestä ja periksiantamattomuus korostuu tuollasissa tilanteissa.
Toivon Sami vilpittömästi, että löydät arvoisesi työpaikan. Ei tuollasta paskaa tartte kenenkään itseään kunnioittavan työntekijän, tai yrittäjän sietää. Ja todella kertoo meleko paljon tyypistä se, että vaimo ja lapsetkin ovat tälle rakkaalle serkkupojalle toissijaisia työn ohella...Huhhuh. Ilmeisen fiksu ja pitkäpinnainen vaimo sinulla, kun ymmärtää tilanteen ja kestää rinnallasi moisia aivan sairaita työrupeamia.
Ylitöitä ei tarvitse tehdä minuuttiakaan mikäli ei kiinnosta -> liittoon vain yhteyttä jollei muuten asia mene perille
Mihin v**n liittoon? Tuo jo kertoo aika lailla asenteesta. "Ei kiinnosta, otetaan liittoon yhteyttä." Voi luoja...Nään niin punasta, kirjaimellisesti, tuossa liittovouhkaamisessa. Hyvähän se on, että liitot on olemassa ja työntekijöiden oikeuksista pidetään kiinni, mutta joku raja niissäkin pitäis olla.
Eiköhän tuossa Samin tekstissä tullut varsin selväksi, että edes työsopimusta ei ole olemassa, niin taitaa liitot pyyhkiä hanuria tollasella casella. Se on totta, että tuosta voi syyttää itseään ettei ole tehty edes kirjallista työsopparia, mutta mistään muusta en lähtisi Samia syyttämään, päinvastoin! Hattua nostan kaverille, että oot jaksanu tollasta paskaa noin kauan kestää ja vielä pieni lapsi perheessä. Kuten Peke sanoi, itsekään en olisi jaksanut tuollasta kauaa katella, mutta ymmärrän tuon "sukurasitteen" että pistää kummasti sietämään normaalia enemmän. Varsinkin itsekin pohjalaisena, tietty ylpeys siitä yrittäjyydestä ja periksiantamattomuus korostuu tuollasissa tilanteissa.
Toivon Sami vilpittömästi, että löydät arvoisesi työpaikan. Ei tuollasta paskaa tartte kenenkään itseään kunnioittavan työntekijän, tai yrittäjän sietää. Ja todella kertoo meleko paljon tyypistä se, että vaimo ja lapsetkin ovat tälle rakkaalle serkkupojalle toissijaisia työn ohella...Huhhuh. Ilmeisen fiksu ja pitkäpinnainen vaimo sinulla, kun ymmärtää tilanteen ja kestää rinnallasi moisia aivan sairaita työrupeamia.
Ylitöitä ei ole pakko tehdä jos ei maistu, näin anti-kommunistinä suosin kyllä työsuojelupiiriä liittojen sijaan.
Näin sekätyömiehenä olen sitä mieltä että yritys/yrittäjä ottaa riskit ja saa tulonsa siitä, mutta minä en tee talkootyötä. Eli hommat tehdään mutta rahaa/vapaata vastaan. 37,5h viikkotunnin ylitse ei tarvitse mennä jos ei itse halua
Terveisin ylempi toimihenkilö, n. 200 ulkomaan ylityötuntia puoleenvuoteen, eilen 21h duunissa.
Näin sekätyömiehenä olen sitä mieltä että yritys/yrittäjä ottaa riskit ja saa tulonsa siitä, mutta minä en tee talkootyötä. Eli hommat tehdään mutta rahaa/vapaata vastaan. 37,5h viikkotunnin ylitse ei tarvitse mennä jos ei itse halua
Terveisin ylempi toimihenkilö, n. 200 ulkomaan ylityötuntia puoleenvuoteen, eilen 21h duunissa.
Monilla aloilla löytyy yleissitova työehtosopimus josta voi lähtee hakee vertailua omaan tilanteeseensa. Meillä riitti kun asentajat järjestäytyi ja valitsi edustajan (ei siis luottamusmiestä) joka kävi sit johdolle sanomassa, että nyt ollaan tätä mieltä että tätä sopimusta pitäis noudattaa. Sen jälkeen väännettiin kättä ja lopulta päädyttiin kompromissiin, missä tingittiin lähinnä päivärahoista ja ylitöiden korvauksen laskentakaavasta.
Maikki, minulla taas ei ole kokemusta perheyrityksistä mutta näistä vähän isommista kylläkin. Edellisessä tuolla etelässä homma ei toiminut, töitä sai tehdä alimmalla palkalla mitä taulukon mukaan pystyi maksamaan ja niitä töitä välillä tuli tehtyä kolmen edestä ja vaativuustasot oli sitä ja tätä.
Asiaan ei suostuttu tekemään muutosta palkan suhteen, soitin pohjoiseen vastaavaan firmaan ja otin loparit siltä seisomalta.
Uudessa työpaikassa oli työsoppari sorvattu valmiiksi kun menin ihmettelemään paikkoja, ei siis ollut puhetta että minut edes sinne otettaisiin, kierrettiin firma ja toimari iski lapun kouraan ja kysy että näyttääkö hyvältä vai pitääkö muuttaa joltain kohdin :-)
Nykyisessä hommat siis toimii, palkka / etuudet maksetaan ja huomioidaan TARPEIDEN ja todellisuuden mukaan, ei minkään pirun taulukon. Olen helvetin tyytyväinen. Ei voida sanoa että eläisin työlleni mutta käytännössä päivystys on 24/7 ja aina saa puhelimesta kiinni jos tarvii. Toki, siitä maksetaan (jos töitä tarvii sen 37,5h:n ulkopuolellta tehdä) ja puhelinetu on luonnollisesti.
Ensimmäinen työpaikka oli ns. perheyritys (ei nyt veriveljiä pitäjät olleet mutta monien kymmenien vuosien ystävyys?), ja tuntui olevan meno melkomoista talkootouhua loppupeleissä. Toisaalta taas esim. lomaraha oli yhden kuun palkka, eli heinäkuu lomaa ja heinäkuulta sitten tili * 2.
Muissa ei kyllä tuota talkootouhua ole tarvinnut harrastaa ja ylitöistä on aina maksettu, toisaalla paremmin kuin toisaalla.
Samij, koita takoa sen serkkusi päähän järkeä vaikka sitten koko porukan voimin. Koska tuolla menolla firmaa ei kauaa ole (tai se voisi tehdä huomattavasti parempaa tulosta kun asioita järkeiltäisiinkin jollain mallilla), tarkoitan tuota 'rahan tuhlaamista' ulkopuolisiin ja homman kaoottisuutta, siis mitä tuosta kirjoituksistasi nyt sai vähän käsitystä edes asiasta.
Asiaan ei suostuttu tekemään muutosta palkan suhteen, soitin pohjoiseen vastaavaan firmaan ja otin loparit siltä seisomalta.
Uudessa työpaikassa oli työsoppari sorvattu valmiiksi kun menin ihmettelemään paikkoja, ei siis ollut puhetta että minut edes sinne otettaisiin, kierrettiin firma ja toimari iski lapun kouraan ja kysy että näyttääkö hyvältä vai pitääkö muuttaa joltain kohdin :-)
Nykyisessä hommat siis toimii, palkka / etuudet maksetaan ja huomioidaan TARPEIDEN ja todellisuuden mukaan, ei minkään pirun taulukon. Olen helvetin tyytyväinen. Ei voida sanoa että eläisin työlleni mutta käytännössä päivystys on 24/7 ja aina saa puhelimesta kiinni jos tarvii. Toki, siitä maksetaan (jos töitä tarvii sen 37,5h:n ulkopuolellta tehdä) ja puhelinetu on luonnollisesti.
Ensimmäinen työpaikka oli ns. perheyritys (ei nyt veriveljiä pitäjät olleet mutta monien kymmenien vuosien ystävyys?), ja tuntui olevan meno melkomoista talkootouhua loppupeleissä. Toisaalta taas esim. lomaraha oli yhden kuun palkka, eli heinäkuu lomaa ja heinäkuulta sitten tili * 2.
Muissa ei kyllä tuota talkootouhua ole tarvinnut harrastaa ja ylitöistä on aina maksettu, toisaalla paremmin kuin toisaalla.
Samij, koita takoa sen serkkusi päähän järkeä vaikka sitten koko porukan voimin. Koska tuolla menolla firmaa ei kauaa ole (tai se voisi tehdä huomattavasti parempaa tulosta kun asioita järkeiltäisiinkin jollain mallilla), tarkoitan tuota 'rahan tuhlaamista' ulkopuolisiin ja homman kaoottisuutta, siis mitä tuosta kirjoituksistasi nyt sai vähän käsitystä edes asiasta.
Olen tässä viimeiset 10 vuotta tehnyt töitä isommissa ja pienemmissä firmoissa, aina kaupungin nurmikonleikkaajasta sellutehtaan osastomiehen kautta pikkufirman konsultina.
Tärkein asia mikä käteen on jäänyt on se, että kyseenalaistakaa johtajaportaan sanomiset TES:iä kohtaan. Jokaisessa työsopimuksessa _pitäisi_ olla maininta siitä, mihinkä TES:iin työsopimusta sovelletaan. Näin ollen riitatilanteissa asiat ovat lähestulkoon yksiselitteisiä.
Olen viimeisen parin vuoden aikana joutunut hoitamaan omia työehtoasioita hyvinkin paljon ja samassa olen huomannut, että mikäli uskot palkanlaskijaa/toimitusjohtajaa/pääluottamusmiestä kärsit 110%-todennäköisyydellä palkkatappioita esim. lomakorvausten ja TES-kohtaisten palkankorotusten osalta.
Eli olkaa tarkkana ja vaatikaa/pitkäkää huolta omistanne! Muuten AY-touhut rupeaa olemaan WC-paperitavaraa.
Tärkein asia mikä käteen on jäänyt on se, että kyseenalaistakaa johtajaportaan sanomiset TES:iä kohtaan. Jokaisessa työsopimuksessa _pitäisi_ olla maininta siitä, mihinkä TES:iin työsopimusta sovelletaan. Näin ollen riitatilanteissa asiat ovat lähestulkoon yksiselitteisiä.
Olen viimeisen parin vuoden aikana joutunut hoitamaan omia työehtoasioita hyvinkin paljon ja samassa olen huomannut, että mikäli uskot palkanlaskijaa/toimitusjohtajaa/pääluottamusmiestä kärsit 110%-todennäköisyydellä palkkatappioita esim. lomakorvausten ja TES-kohtaisten palkankorotusten osalta.
Eli olkaa tarkkana ja vaatikaa/pitkäkää huolta omistanne! Muuten AY-touhut rupeaa olemaan WC-paperitavaraa.
^ Jep, kannattaa katella aina epäselvyyksissä työehtosopimusta, työkaverille maksoivat muutamaankin kertaan väärin sairasloma-ajan palkkaa, sai pariin kertaan sen oikaista. Tuskin olisivat sitä korjanneet jos ei olisi asiasta huomauttanut.
Sitä itse kannattaa ottaa selvää mitä kuuluu maksaa ja mitä ei, monilta varmasti jää aika paljon matkakorvauksia, ruokarahaa tms maksamatta kun ei tiedetä eikä työkaveritkaan välitä kertoa....
Sitä itse kannattaa ottaa selvää mitä kuuluu maksaa ja mitä ei, monilta varmasti jää aika paljon matkakorvauksia, ruokarahaa tms maksamatta kun ei tiedetä eikä työkaveritkaan välitä kertoa....
Otan osaa Sami j. jyrkkää hommaa. itsekin olen yrittänyt töitä vaihdella-mutta kun
ikä alkaa jo numerolla 4. vanha paska siis,ei yhteenkään paikkaan kutsua edes haastatteluun. viimesestä 18v.sta olen ollu töissä n.15 juhannusta ja 15 joulua sellu/paperitehtailla ympäri suomea. keskimäärin 250t ylitöitä joka vuosi.
parhaat kiitokset sai päällköltä kun sain hotellin ruuasta oksennustaudin,mutta töitä
oli niin paljon että tehtävä oli:välillä oksensin lattiakaivoon ja jatkoin töitä,kivasti
puistatti oksennuksen jälkeen kun hallissa jossa oltiin oli -23c...
kun tultiin takasi päällikkö raivos mulle että :PERKELE, se on firmalta varastamista
kun kirjottaa ylityöilmotukseen 1 t /päivä enemmän kun asiakkaalle menevässä las
kussa on. Vastasin:PERKELE, me tehdään 12-14 t päiviä käytännössä yhdellä 15 min.tauolla(kumminkin tuntipalkka mutta urakkatyövauhti)...
ite sama päällikkö rakenti omakotitalon ja lähti työmatkalle "asiakaskäynnille" tosi usein(omalle raksalle) mutta se eijjoo virmalta varastamista.
ps. no samanlaisesta tapauksesta sai virman ylemmät toimihenkilöt työajan seuran
nan. yx päällikkö oli "työmatkalla" mutta loukkaantui omalla raksallaan...
pss.no eipä oo juhannuksia eikä jouluja oltu töissä sen jälkeen-tosin vähään aikaan
ollutkaan joulu/ juhannus seisakkeja.
ikä alkaa jo numerolla 4. vanha paska siis,ei yhteenkään paikkaan kutsua edes haastatteluun. viimesestä 18v.sta olen ollu töissä n.15 juhannusta ja 15 joulua sellu/paperitehtailla ympäri suomea. keskimäärin 250t ylitöitä joka vuosi.
parhaat kiitokset sai päällköltä kun sain hotellin ruuasta oksennustaudin,mutta töitä
oli niin paljon että tehtävä oli:välillä oksensin lattiakaivoon ja jatkoin töitä,kivasti
puistatti oksennuksen jälkeen kun hallissa jossa oltiin oli -23c...
kun tultiin takasi päällikkö raivos mulle että :PERKELE, se on firmalta varastamista
kun kirjottaa ylityöilmotukseen 1 t /päivä enemmän kun asiakkaalle menevässä las
kussa on. Vastasin:PERKELE, me tehdään 12-14 t päiviä käytännössä yhdellä 15 min.tauolla(kumminkin tuntipalkka mutta urakkatyövauhti)...
ite sama päällikkö rakenti omakotitalon ja lähti työmatkalle "asiakaskäynnille" tosi usein(omalle raksalle) mutta se eijjoo virmalta varastamista.
ps. no samanlaisesta tapauksesta sai virman ylemmät toimihenkilöt työajan seuran
nan. yx päällikkö oli "työmatkalla" mutta loukkaantui omalla raksallaan...
pss.no eipä oo juhannuksia eikä jouluja oltu töissä sen jälkeen-tosin vähään aikaan
ollutkaan joulu/ juhannus seisakkeja.
Vaikeat työantajat... ainahan niitä on itellä on ollu ilmeisesti jonkun verran. Ikää on 27, työnantajia ollu ennen nykyistä 13kpl joista pisin työsuhde on kestäny 2,5 vuotta. Yhdestä paikasta olen saanut kenkää 1,5kk jälkeen, muista paikoista olen lähteny ihan omasta tahdosta ja kaikkiin paikkoihin olen edelleen hyvissä väleissä. Vain tyhmä polttaa sillat takanaan, nykyinen työantaja on ensimmäinen mikä soitti ja kysy töihin. Mikä sinällään ei nyt kovin suuri ihme ole kun puhutaan kuljetusalasta, itse uskoisin että viihdyn tän hetkisessä paikassa vähintään 5 vuotta, tosin kukaan mun kaverihan sitä ei usko.. aivan sama mulle. Edit. Ei tullu aivan 5 vuotta täyteen 5kk ehkä lähempänä, no kyllä se tästä lähtee.
Mutta varsinaiseen aiheeseen, eräät pomot ovat luvanneet sopimusta tehdessä bonuksia kun työ menee hyvin. Sitten kun olen huomannut työ sujuu ja rahaa tulee talolle ja bonuksia ei kuulu niin vastaus on ollu että ethän sää oo ollu talossa vasta kun pari kuukautta.. aijaa se bonus tulee siis vasta vanhemmille tekijöille eikä siis riipu tuloksesta. Olis tonkin voinu kertoa ennen kun ottaa töihin, että se on sitten 2 viikkoo ja moro. Tosin kyseisellä keinolla saa työläisen helposti töihin kun lupaa ns. kuun taivaalta.
Eräässä paikassa oli pomon kans lieviä erimielisyyksiä töistä joita mä tein pääasiassa kyseisessä kioskissa, siitähän pomo vähän lämpes ja ei sanonu mitään kahteen viikkoon. Kiva sinällään kun pomon näki vähän väliä päivässä, jos suuttuu kun toinen kertoo vaan tosiseikkoja niin ihan vapaasti, ei ole mun ongelma.
Nykyisin olen huomannut et työajoissa joustaminen helpottaa työsuhdetta hyvin paljon, kun joustaminen on molemmin puolista niin homma toimii mainiosti. Turhan usein vaan kuulee et työntekijä vaan joustaa, vaikea ottaa kantaa kun en tiedä asioita sen tarkemmin.
Mutta jokatapauksessa tsemppiä niille jotka taistelee vaikeitten työnantajien kanssa, mielessä on hyvä pitää että missään paikassa ei ole pakko olla.
Mutta varsinaiseen aiheeseen, eräät pomot ovat luvanneet sopimusta tehdessä bonuksia kun työ menee hyvin. Sitten kun olen huomannut työ sujuu ja rahaa tulee talolle ja bonuksia ei kuulu niin vastaus on ollu että ethän sää oo ollu talossa vasta kun pari kuukautta.. aijaa se bonus tulee siis vasta vanhemmille tekijöille eikä siis riipu tuloksesta. Olis tonkin voinu kertoa ennen kun ottaa töihin, että se on sitten 2 viikkoo ja moro. Tosin kyseisellä keinolla saa työläisen helposti töihin kun lupaa ns. kuun taivaalta.
Eräässä paikassa oli pomon kans lieviä erimielisyyksiä töistä joita mä tein pääasiassa kyseisessä kioskissa, siitähän pomo vähän lämpes ja ei sanonu mitään kahteen viikkoon. Kiva sinällään kun pomon näki vähän väliä päivässä, jos suuttuu kun toinen kertoo vaan tosiseikkoja niin ihan vapaasti, ei ole mun ongelma.
Nykyisin olen huomannut et työajoissa joustaminen helpottaa työsuhdetta hyvin paljon, kun joustaminen on molemmin puolista niin homma toimii mainiosti. Turhan usein vaan kuulee et työntekijä vaan joustaa, vaikea ottaa kantaa kun en tiedä asioita sen tarkemmin.
Mutta jokatapauksessa tsemppiä niille jotka taistelee vaikeitten työnantajien kanssa, mielessä on hyvä pitää että missään paikassa ei ole pakko olla.
Viimeksi muokannut mattigr, 21.10.2007 20:57. Yhteensä muokattu 2 kertaa.
Ite olen työskennellyt yhteensä noin 4 vuotta kuljetusalalla terminaalissa. Firmoja ollut kaksi suurinta Suomessa. Molemmissa ollut erilaisia erimielisyyksiä mm. talvivaatteista, turvakengistä, kalustosta, ylitöistä ja työvuoroista. Toisesta maksettiin palkkaa kolme vuotta moitteetta ja sitten irtisanoin itseni ja menin osa-aika töiden perässä kilpailijalle (aloin opiskelemaan). Viimeisestä palkasta sitten puuttuikin yli puolet. Onneksi pääsin kuljetusalalta pois, toivoa sopii ettei koskaan tarvi palata. Mielestäni alalta puuttuu kunnon esimiehet, koska kaikki joiden kanssa olen joutunut tekemään yhteistyötä ovat olleet hyvin passiivisia ja mikään asia ei heitä enää kiinnosta.
Nämä ovat vain minun kokemuksiani alalta, ja täytyy todeta, että samiJ:n tapaus tuntuu olevan aivan omaa luokkaansa. Toivottavasti saatte määräilevän serkkupojan aisoihin.
Nämä ovat vain minun kokemuksiani alalta, ja täytyy todeta, että samiJ:n tapaus tuntuu olevan aivan omaa luokkaansa. Toivottavasti saatte määräilevän serkkupojan aisoihin.
-
V.A.G_Maniac
- -
- Viestit: 16
- Liittynyt: 23.7.2003 10:12
Oli pakko itekki kertoa oma tarina eräästä päijät-hämeläisestä kattopelti tehtaasta.
Eli etsivät aikoinaan kuorma-autonkuljettajaa palvelukseensa, no hakemus menemään. Soittivat viikon kuluttua haastatteluun, siinä sitten juteltiin niitä näitä, katseltiin mun koulutuspapereita, työtodistuksia ja lopuksi lupasivat soitella oli lopputulos mikä tahansa. pari viikkoa odottelin ja sitten puhelin soi ja tämä mun"esimies" sanoi että olivat karsineet n.40 hakemuksesta 10 joista sitten oli päätetty kuka otetaan työntekijäksi ja olin kuulemma se "paras". Kovasti luvattiin että päivät vaihtelee 10-12 tunnin välillä, päivätyö jne jne. Ajattelin että ihan helmihomma, ei enää yötyötä saa olla avovaimon kanssa enemmän ja jää aikaa kavereillekin ja harrastuksille. Sitten tulikin todellisuus vastaan, keikat suunniteltu asiakasta silmällä pitäen, pelkkiin siirtymämatkoihinkin saattoi mennä jopa 2 tuntia. Yksikin keikka oli turkuun! jossa 10 purkupaikkaa ja sitten kotiin tai siis hallille hakemaan seuraavan päivän kuormaa, unta 3 tuntia ja taas menoksi, täälläistä rallia 3kk, ehkä 4 päivää joloin pääsi kotiin jo iltapäivällä. Sitten kun firman muu väkioli itseäni vähintään puolet vanhempaa niin ei aina ihan selkeätä yhteisymmärrystä tahtonut löytyä, esim. jos toinen kuski lähtee seuraavana päivänä samalla autolla niin edellisen kuskin piti lastata kaverin kuorma valmiiksi, itse tein näin mutta voitte vain arvata tehtiinkö mulle näin?? Vastaus EI! Yritin ymmärtää ja tulla toimeen muiden kanssa, mutta lopputulos oli sitten koe-ajan jälkeen että muut kuskit ns. savustivat mut ulos. Valittivat pomolle että eivät tule toimeen mun kanssa ja en muka ole lastaillu heidän mieleisiään kuormia( Lastaisivat ite ni saisivat sellaisen kuorman kun haluavat) Helmikuussa 2007 antoivat viikon lomaa kun oli niin hiljaista aikaa. Odottelin kotona että koska tulisi soitto koska saisi lähteä töihin niin soitto tuli kyllä että olivat päättäneet olla jatkamatta mun työsopimusta!! Tipuin korkealta ja kovaa, autot ja kämppä maksettavana, ei uusista paikoista tietoakaan. Toisesta autosta piti luopua että selviäisi jotenkin.
Ja kyllä siinä itseluottamus tipahti aika nollaan, koska entiset työnantajat olivat kehuneet reipasta ja ystävällistä käytöstäni. Aikani syljeskelin kattoon kun ei vaan napannut mikään kunnes tulin siihen lopputulokseen että nyt siirrytään sitten sellaiseen hommaan missä arvostetaan myös kuljettajaakin ja päätin kerätä itseluottamusta ja lähteä kokeilemaan jälleen kärryhommia ja pääsin kuin pääsinkin öljyalalle. Nyt joka toinen päivä vapaa, tulot noussut, avovaimokin tyytyväinen, esikoinen tulossa ja mikä parasta firmassa vedetään yhtä köyttä ja autetaan toinen toisiamme, yhteishenki todella hyvä ja 2kk sitten vakinaistivat työsuhteen.
Eli myrskyn jälkeen paistaa taas aurinko.
Iloista kesän jatkoa ja terveisiä kaikille logistiikan rattaissa pyöriville työntekijöille
Eli etsivät aikoinaan kuorma-autonkuljettajaa palvelukseensa, no hakemus menemään. Soittivat viikon kuluttua haastatteluun, siinä sitten juteltiin niitä näitä, katseltiin mun koulutuspapereita, työtodistuksia ja lopuksi lupasivat soitella oli lopputulos mikä tahansa. pari viikkoa odottelin ja sitten puhelin soi ja tämä mun"esimies" sanoi että olivat karsineet n.40 hakemuksesta 10 joista sitten oli päätetty kuka otetaan työntekijäksi ja olin kuulemma se "paras". Kovasti luvattiin että päivät vaihtelee 10-12 tunnin välillä, päivätyö jne jne. Ajattelin että ihan helmihomma, ei enää yötyötä saa olla avovaimon kanssa enemmän ja jää aikaa kavereillekin ja harrastuksille. Sitten tulikin todellisuus vastaan, keikat suunniteltu asiakasta silmällä pitäen, pelkkiin siirtymämatkoihinkin saattoi mennä jopa 2 tuntia. Yksikin keikka oli turkuun! jossa 10 purkupaikkaa ja sitten kotiin tai siis hallille hakemaan seuraavan päivän kuormaa, unta 3 tuntia ja taas menoksi, täälläistä rallia 3kk, ehkä 4 päivää joloin pääsi kotiin jo iltapäivällä. Sitten kun firman muu väkioli itseäni vähintään puolet vanhempaa niin ei aina ihan selkeätä yhteisymmärrystä tahtonut löytyä, esim. jos toinen kuski lähtee seuraavana päivänä samalla autolla niin edellisen kuskin piti lastata kaverin kuorma valmiiksi, itse tein näin mutta voitte vain arvata tehtiinkö mulle näin?? Vastaus EI! Yritin ymmärtää ja tulla toimeen muiden kanssa, mutta lopputulos oli sitten koe-ajan jälkeen että muut kuskit ns. savustivat mut ulos. Valittivat pomolle että eivät tule toimeen mun kanssa ja en muka ole lastaillu heidän mieleisiään kuormia( Lastaisivat ite ni saisivat sellaisen kuorman kun haluavat) Helmikuussa 2007 antoivat viikon lomaa kun oli niin hiljaista aikaa. Odottelin kotona että koska tulisi soitto koska saisi lähteä töihin niin soitto tuli kyllä että olivat päättäneet olla jatkamatta mun työsopimusta!! Tipuin korkealta ja kovaa, autot ja kämppä maksettavana, ei uusista paikoista tietoakaan. Toisesta autosta piti luopua että selviäisi jotenkin.
Ja kyllä siinä itseluottamus tipahti aika nollaan, koska entiset työnantajat olivat kehuneet reipasta ja ystävällistä käytöstäni. Aikani syljeskelin kattoon kun ei vaan napannut mikään kunnes tulin siihen lopputulokseen että nyt siirrytään sitten sellaiseen hommaan missä arvostetaan myös kuljettajaakin ja päätin kerätä itseluottamusta ja lähteä kokeilemaan jälleen kärryhommia ja pääsin kuin pääsinkin öljyalalle. Nyt joka toinen päivä vapaa, tulot noussut, avovaimokin tyytyväinen, esikoinen tulossa ja mikä parasta firmassa vedetään yhtä köyttä ja autetaan toinen toisiamme, yhteishenki todella hyvä ja 2kk sitten vakinaistivat työsuhteen.
Eli myrskyn jälkeen paistaa taas aurinko.
Iloista kesän jatkoa ja terveisiä kaikille logistiikan rattaissa pyöriville työntekijöille
kun ajelee vanhalla 90-luvun alun velattomalla autolla ja asuu vuokralla,niin eipä juurikaan väliä lähteekö duuni vai ei.kovat ajat vielä tulee tällä nykysukupolvella,kun pitää olla uusi audi pihalla ja 200 neliön ok-talo.tulee vielä paljon pakkohuutokaupattavaa,kun lama iskee.nyt vain on nousuhuumaa ja otetaan järjettömiä lainoja auton ja asunnon takia,kai se on sitä esittämistä sitten että hyvin muka pyyhkii.ei kenellekkään henk.koht,tää on vaan mun näkemys asiasta.
Kepolli: olen tismalleen samaa mieltä. Mikä järki ottaa nuorena hirmuset lainat ja ostaa uusi Audi, sekä talo. Minä olen ainakin sitä mieltä että mieluummin käy töissä ja kerää rahaa siihen taloon ja Audiin ajamalla vanhalla Opelilla kuin ottaa laina ja ostaa talo ja Audi. Pakko kait sitä jollain on sitä egoa kasvattaa :D
-
oopee
Ymmärrän kepollin näkemystä sikäli, että kyllä tämä talouden nousu taas jossain vaiheessa päättyy ja siinä vaiheessa tulevat isot, vähän asutut omakotitalot taas edullisesti tarjolle. Toisaalta olen jossain määrin samaa mieltä myös Petri R:n kanssa, että mieluiten nauttisin niistä leluista ja herkuista näin nuorena kun ei ole muksuja jaloissa pyörimässä ja virtaa riittää, yleensä se palkkakin nousee vuosien karttuessa niin ehkä sitä (kohtuullista) lainaa voi vielä vanhemmallakin iällä maksella.
Itsellä kun ei ole tuo kultalusikka ollut suussa syntymän aikoihin niin en ole vielä materialistisia unelmia päässyt oikein toteuttelemaan, siksi lienee edessä mukavuuslainan ottaminen heti kun on insinöörin paperit kourassa ja vakituinen työpaikka varmistettu. Mieluiten nautin niistä nopeista autoista ja nopeasta elämästä nyt, kuin että alkaisin viisikymppisenä ostamaan ensimmäistä uutta hienompaa kärryä ja haikailisin menetetyn nuoruuden perään.
Luotan myös siihen että auto- ja kuljetusalalla hommia riittää vaikka talous hieman notkahtaisikin jossain vaiheessa.
Itsellä kun ei ole tuo kultalusikka ollut suussa syntymän aikoihin niin en ole vielä materialistisia unelmia päässyt oikein toteuttelemaan, siksi lienee edessä mukavuuslainan ottaminen heti kun on insinöörin paperit kourassa ja vakituinen työpaikka varmistettu. Mieluiten nautin niistä nopeista autoista ja nopeasta elämästä nyt, kuin että alkaisin viisikymppisenä ostamaan ensimmäistä uutta hienompaa kärryä ja haikailisin menetetyn nuoruuden perään.
Luotan myös siihen että auto- ja kuljetusalalla hommia riittää vaikka talous hieman notkahtaisikin jossain vaiheessa.
Taitaa mennä vähä OT:ksi mutta menkööt. Ymmärrän kyllä asunnon hankkimisen, mutta en ymmärrä, että ekaksi asunnoksi on pakko ostaa kattohuoneisto Helsingin keskustasta tai >200m2 OK talo. Itselläni on sen verta hyvä tilanne, että paremman puoliskon kanssa lyhennetään asuntolainaa yhdessä, niin suuremmalla todennäköisyydellä ainakin toisella on aina työsuhde. Ja ollaan vielä eri aloilla niin vielä suuremmalla todennäköisyydellä :).
Ja tuntuu hyvältä ku vuosiin on ensimmäinen kunnon loma, tämä kyl vähentää halukkuutta työpaikan vaihtoon.
Ja tuntuu hyvältä ku vuosiin on ensimmäinen kunnon loma, tämä kyl vähentää halukkuutta työpaikan vaihtoon.
Ymmärrän kyllä asunnon hankkimisen, mutta en ymmärrä, että ekaksi asunnoksi on pakko ostaa kattohuoneisto Helsingin keskustasta tai >200m2 OK talo.
Eikai tuossa mitään kummaa ole, vähän sama, miksi joku ostaa auton, eikä esimerkikse kulje fillarilla satoi tai paistoi.. Tai sitten miksi joku ajaa VAG:lla, eikä -87 vuosimallin Corollalla 1,3 moottorilla..
Itse ainakin mieluusti panostan asumiseen, vaikka olisikin hippasen kalliimpaa kuin Tesomalla.
Ja yksi pieni asia on myös se, että kun ostaa kerralla sen "kunnon asunnon", niin sitä voi sitten laittaakin vähän pidemmällä tähtäimellä, ja ajan kanssa. Ei ole koko ajan muutto johonkin. Lisäksi se ensiasunnon ostajan verohyötykin on ihan merkittävä.
Itse en ymmärrä, miksi pitäisi ostaa ensin yksiö, sitten kaksio, sitten vasta se vähän lopullisempi. Asunnon arvo on nyt ollut vielä kasvussa, joten se ei ole monelle ollut ongelma, mutta tulevaisuudessa voi tulla tilanne jossa on kahden asunnon loukussa kahdella lainalla ja asuntojen hinta ropisee koko ajan alaspäin.
Itse en ymmärrä, miksi pitäisi ostaa ensin yksiö, sitten kaksio, sitten vasta se vähän lopullisempi. Asunnon arvo on nyt ollut vielä kasvussa, joten se ei ole monelle ollut ongelma, mutta tulevaisuudessa voi tulla tilanne jossa on kahden asunnon loukussa kahdella lainalla ja asuntojen hinta ropisee koko ajan alaspäin.
Lisää OT:tä..
Asunnon hankkiminen on aina järkevää jos ymmärtää mihin oma talous riittää, liian tiukalle lainanmaksujen kanssa ei kannata itseään laittaa ja aina täytyy muistaa mahdollisen työttömyyden tai pidempiaikaisen sairauden mahdollisuus. Mutta onko järkevää ostaa ensiasunnoksi 200k€ kämppää, Etelä-Suomen hintatasoa aina ihmettelen ja sitä miten ihmiset selviää lainoistaan. Itse kyllä kannatan ensin hieman edullisemman/pienemmän asunnon hankkimista, ja vaihtaa/rakentaa myöhemmin sen unelma asunnon. Edullisempaa asuntoa maksaessa saa kerrytetty omaa pääomaa siihen isompaan hankintaan eikä velkataakka myöhemmin ole kohtuuton, kokonaiskorko mitä asunnon hankkimisesta maksaa on huomattavasti kohtuullisempi tällätavoin meneteltynä. Ensiasunnon ostajan etujen kanssa pystyy hyvin pelaamaan kun pääsääntöisesti asunto kuntenkin hankitaan puolison kanssa. Meidänkin tapauksessa tämä nykyinen on 100% minun nimissä ja seuraava sitten tyttöystävän. Jos pelkää mahdollista eroa aina voi tehdä keskinäisen-sopimuksen pöytälaatikkoon.
Työpaikan vaihdolla on tutkitusti tehokkain vaikutus palkkaan ainakin akateemisenkoulutuksen omaavilla. Lomien takia työpaikan vaihtoa ei kannata hylätä jos vaan muutoin sopiva paikka on tarjolla, täysien lomapäivien neuvotelu on aivan sama asia kun palkasta sopiminen.
Täällä "maalla" myös tuon nuorien autonhankinta kuvion huomaa aika selvästi, heti ensimmäisen työpaikan jälkeen ostetaan näyttävä BMW/Audi ja varmasti aika usein lainarahalla jos isukki ei sattumoisin ole tälläistä hankitaan sponsoroinut. No mikäs siinä jos omaa menestymistä haluaa tällätavoin näyttää. Itse olen saanut sellaisen kasvatuksen että autoa ei lainarahalla hankita, säästetään, tehdään töitä ja taas säästetään. Ymmärrän kyllä jos auto on työväline ja kilometrikorvauksilla pystyy auton menot kuolettamaan että tällöin lainallakin hankittu auto voi olla järkevä hankinta.
Asunnon hankkiminen on aina järkevää jos ymmärtää mihin oma talous riittää, liian tiukalle lainanmaksujen kanssa ei kannata itseään laittaa ja aina täytyy muistaa mahdollisen työttömyyden tai pidempiaikaisen sairauden mahdollisuus. Mutta onko järkevää ostaa ensiasunnoksi 200k€ kämppää, Etelä-Suomen hintatasoa aina ihmettelen ja sitä miten ihmiset selviää lainoistaan. Itse kyllä kannatan ensin hieman edullisemman/pienemmän asunnon hankkimista, ja vaihtaa/rakentaa myöhemmin sen unelma asunnon. Edullisempaa asuntoa maksaessa saa kerrytetty omaa pääomaa siihen isompaan hankintaan eikä velkataakka myöhemmin ole kohtuuton, kokonaiskorko mitä asunnon hankkimisesta maksaa on huomattavasti kohtuullisempi tällätavoin meneteltynä. Ensiasunnon ostajan etujen kanssa pystyy hyvin pelaamaan kun pääsääntöisesti asunto kuntenkin hankitaan puolison kanssa. Meidänkin tapauksessa tämä nykyinen on 100% minun nimissä ja seuraava sitten tyttöystävän. Jos pelkää mahdollista eroa aina voi tehdä keskinäisen-sopimuksen pöytälaatikkoon.
Työpaikan vaihdolla on tutkitusti tehokkain vaikutus palkkaan ainakin akateemisenkoulutuksen omaavilla. Lomien takia työpaikan vaihtoa ei kannata hylätä jos vaan muutoin sopiva paikka on tarjolla, täysien lomapäivien neuvotelu on aivan sama asia kun palkasta sopiminen.
Täällä "maalla" myös tuon nuorien autonhankinta kuvion huomaa aika selvästi, heti ensimmäisen työpaikan jälkeen ostetaan näyttävä BMW/Audi ja varmasti aika usein lainarahalla jos isukki ei sattumoisin ole tälläistä hankitaan sponsoroinut. No mikäs siinä jos omaa menestymistä haluaa tällätavoin näyttää. Itse olen saanut sellaisen kasvatuksen että autoa ei lainarahalla hankita, säästetään, tehdään töitä ja taas säästetään. Ymmärrän kyllä jos auto on työväline ja kilometrikorvauksilla pystyy auton menot kuolettamaan että tällöin lainallakin hankittu auto voi olla järkevä hankinta.
Off topic jatkuu...
Asuntojututkin kannattaa miettiä kokonaisuutena, mieluummin kalliimpi, pienellä yhtiövastiikkeella oleva, uusi asunto. - Kuin sitten edullinen, vanha, isolla vastikkeella, remontteja edessä.. Vastaava ajatus koskee toki myös OK kiinteistöjä IMHO.
Ja tosiaan, paikkakunta vaikuttaa suuresti. Jossain päin suomea sillä 200k rahalla ei saa oikein mitään, muualta samalla rahalla saa melkein kokonaisen kerrostalon.
Ja tietty jos perhettä on, ei hirveästi ole vaihtoehtoja. Isommat ja huippukuntoiset OK talot / Isot kerrostalo-/rivitalo-asunnot ei ole hirveästi asuntosijoittajien suosiossa.
Maalla se auto on sille nuoremmalle kaverille väline liikkua kavereiden luokse, duuniin sun muuta, ja jos sattuu vielä vanhempien luona asumaan, niin myös rahaakin jäänee käteen erimalliin kuin niillä jotka maksaa asumismenoja vaikkapa tonnin kuussa.
Asuntojututkin kannattaa miettiä kokonaisuutena, mieluummin kalliimpi, pienellä yhtiövastiikkeella oleva, uusi asunto. - Kuin sitten edullinen, vanha, isolla vastikkeella, remontteja edessä.. Vastaava ajatus koskee toki myös OK kiinteistöjä IMHO.
Ja tosiaan, paikkakunta vaikuttaa suuresti. Jossain päin suomea sillä 200k rahalla ei saa oikein mitään, muualta samalla rahalla saa melkein kokonaisen kerrostalon.
Ja tietty jos perhettä on, ei hirveästi ole vaihtoehtoja. Isommat ja huippukuntoiset OK talot / Isot kerrostalo-/rivitalo-asunnot ei ole hirveästi asuntosijoittajien suosiossa.
Täällä "maalla" myös tuon nuorien autonhankinta kuvion huomaa aika selvästi, heti ensimmäisen työpaikan jälkeen ostetaan näyttävä BMW/Audi ja varmasti aika usein lainarahalla jos isukki ei sattumoisin ole tälläistä hankitaan sponsoroinut.
Maalla se auto on sille nuoremmalle kaverille väline liikkua kavereiden luokse, duuniin sun muuta, ja jos sattuu vielä vanhempien luona asumaan, niin myös rahaakin jäänee käteen erimalliin kuin niillä jotka maksaa asumismenoja vaikkapa tonnin kuussa.
L-Janne, varmasti on sillä alalla töitä. Ainakin näin omasta näkökulmasta katsellen pitäisi ainakin olla ja olisi pirun suotuisaa että duunit jatkuis :D
A) kumipyörät kulkee aina, niiden on pakko kulkea, niitä on myös pakko korjata jos aikoo jotain kuljettaa.
B) suuret ikäluokat alkaa jäämään pois tältä alalta eläköitymisen takia, omalta työmaalta jää meidän 7:stä jampasta kaksi kahden vuoden sisään eläkkeelle (ja tilalle on aina joku pakko ottaa). Sitten taas 10v ja taas jää muutama jne.
Nyt siis hyvässä saumassa näin alta kolmekymppisenä 'luoda uraa' kun vastuutakin hyvästi annetaan aina uusista asioista.
C) Jos nyt saa sen työpaikkansa varmistettua hyvällä duunilla, kuten allekirjoittaneella tuntuu ainakin olevan. Tuskimpa potkivat niitä pois jotka ajattelivat firman palveluksessa jatkaa vielä 10-15vuoden päästäkin kun vanhemmat ovat jääneet jo eläkkeelle. Pystyseipäästä tähän hommaan ei pysty mitä minäkin minä teen tällä hetkellä. Työ opettaa ja siinä menee se 4-5 vuotta.
A) kumipyörät kulkee aina, niiden on pakko kulkea, niitä on myös pakko korjata jos aikoo jotain kuljettaa.
B) suuret ikäluokat alkaa jäämään pois tältä alalta eläköitymisen takia, omalta työmaalta jää meidän 7:stä jampasta kaksi kahden vuoden sisään eläkkeelle (ja tilalle on aina joku pakko ottaa). Sitten taas 10v ja taas jää muutama jne.
Nyt siis hyvässä saumassa näin alta kolmekymppisenä 'luoda uraa' kun vastuutakin hyvästi annetaan aina uusista asioista.
C) Jos nyt saa sen työpaikkansa varmistettua hyvällä duunilla, kuten allekirjoittaneella tuntuu ainakin olevan. Tuskimpa potkivat niitä pois jotka ajattelivat firman palveluksessa jatkaa vielä 10-15vuoden päästäkin kun vanhemmat ovat jääneet jo eläkkeelle. Pystyseipäästä tähän hommaan ei pysty mitä minäkin minä teen tällä hetkellä. Työ opettaa ja siinä menee se 4-5 vuotta.
-
GTi-Perttu
- -
- Viestit: 2556
- Liittynyt: 3.9.2005 13:59
Ja tosiaan, paikkakunta vaikuttaa suuresti. Jossain päin suomea sillä 200k rahalla ei saa oikein mitään, muualta samalla rahalla saa melkein kokonaisen kerrostalon.
Totta! Tässä nyt parin vuoden sisällä ostettu talo ja kaks autoa, eikä lainaa silti oo 100k€! Tämä keskipohjanmaalla Kokkolassa.
Sisko miehensä kanssa osti Nummelasta rivitalo-kolmion tässä puolivuotta sitte, eikä puhettakaan että tommonen huntti ois riittäny!
Kiva asustaa täällä korvessa! ;)
Ja mitä tulee tohon lainan ottoon, ni mieluummin nuorena, saati että ikäloppuna. Saapi vielä ihan kohtuu nuorena nauttia velattomasta tuvasta.
-
cancermann
- -
- Viestit: 3377
- Liittynyt: 23.7.2003 21:20
Joku fiksu tuolla kirjoitti että pitää säästää autoon ja asuntoon, siinäpä sitten säästät ja maksat ylihintaista vuokraa kun samalla rahalla lyhentäis jo suht suurta asuntolainaa, saattaa olla että menee muutama vuosi kun tarvittava raha on tallessa. Mulla ei ole käynyt edes mielessä maksaa asumisestani jollekkin muulle kun sitä voi maksaa itse itselleen. Ja jos jostain kumman syystä työttömäks joudut jäämään, niin tietääkseni yhtäläisesti sitä vuokraa joutuu maksamaan kun asuntolainaakin. Ja alta satku mullakin lainaa on ja asun yli 200m2 omakotitalossa ja on myös se audi pihalla.
kyllähän toi ihan totta on,ennemmin itelle makselee.kyse on aika pitkälti riskinotosta epävarmassa maailmassa.. jos menee ketuille koko homma,niin vouti kyllä pitää huolen ettet liikaa tienaa,koko loppuikäsi.auto muuten sijoituksena on helvetin huono,otat sen 30k lainaa pankinsedältä,siinäkin hinnassa on veroja sellaset 10k euroo,sit kun audi on vuosien jälkeen maksettu niin siitä saa parikolme tuhatta euroo.tosin,saapahan ajella uudella autolla.ite kuitenkin ajelen vanhalla astralla kuitenkin ja on muuten hyvä auto:D golffi oli jatkuvasti mäsänä,opel kestää vaikkakin ajettu 300tuhatta.ok,offtopiccia..
Edelleen kun otetaan huomioon valtion tuki omistusasumiselle on omistusasuminen näillä nykyisilläkin asuntojen hinnoilla varsin usein edullisin vaihtoehto lapsiperheille. Harva lapsiperhe haluaa asua siinä kaupungin edullisimmassa vuokra-asunnossa jossa saa kaupantekijäisinä "miellyttävän" asumisympäristön ja "mielenkiintoiset" naapurit. Itse panostan mieluummin asumiseen kuin muuhun pikkukivaan, kotona ollaan kuitenkin aika suuir osa vuorokaudesta.
Jaa te saatte noin halvalla noita. Meidän rivarikolmiosta joutu pulittamaan vajaa 150ke, tosin sijainti on semmone, että parempi puolisko pääsee junalla töihin, niin ei tarvitse toista autoa ottaa. Oman hinta-arvion perustin lähinnä tohon Hämeenlinnan asuntomessuihin missä se 200m2 kämppä maksaa >300ke ja ihmettelin sitä kautta ihmisten kykyä maksaa.
Edelleen kun otetaan huomioon valtion tuki omistusasumiselle on omistusasuminen näillä nykyisilläkin asuntojen hinnoilla varsin usein edullisin vaihtoehto lapsiperheille.
Näin meilläkin. Katseltiin ensin vuokra-kolmioita, mutta hyväkuntoiset tahtoi olla 600€ ja siitä ylöspäin/kk. Siihen vielä vettä ja sähköä päälle. Tämä siis Oulussa.
Samalla rahalla lyhentää jo omaakin kämppää.
E. Menee muuten suht pahasti OT:n puolelle...
-
Markus_K (make80)
- -
- Viestit: 640
- Liittynyt: 10.3.2004 8:25
Me asuimme Oulussa vuokralla 80m2 kolmiossa keskustassa ja vuokra oli "kohtuulliset" ~820€ + vesi ja sähkö. Muutimme sitten naapurikuntaan ja ostimme oman talon. Laina ei ollut järkyttävän suuri ja asuminen on halvempaa. Enemmän jää käteen rahaa nyt ku vuokralla asuessa. Sitäpaitti nyt on lämmin talli autolle.
Niin ostettiin keväällä 2005 Keski-Uudeltamaalta rivari (100m2) valmistunut 2003, säästöjä oli kertynyt jonkin verran ja äsken juuri realisoin vähän kertynyttä omaisuutta kun oli sopiva hetki. Kämppä maksoi 185K€ (siihen aikaan ehkä aavituksen alakanttiin vastaaviin nähden), junalle kävellen 5 min ja lahden motarille autolla 2min. Nyt lainaa jäljelle 14xt€ ja asumiskulut (eli korot+lyhennys+vastike+sähkö) ilman veroetua karvan auki 1000€, laina-aika ehkä aavistuksen monia vastaavia lainoja lyhyempi joten kk-eräkin hiukan suurempi. Vero-edun kun laskee 3 lapsen mukaan niin veroetu on hiukan alle 100€/kk --> reaaliset asumiskulut noin 900€. Jos asuisin vastaavassa vuokra-asunnossa olisi vuokra itsessään noin 1000€/kk ja siihen vielä sähköt päälle.
Seuraavaksi sitten jatketaan OT:tä vääntämällä siitä tuleeko lainan lyhennykset laskea mukaan asumiskuluihin vai ovatko ne säästämistä... :)
Seuraavaksi sitten jatketaan OT:tä vääntämällä siitä tuleeko lainan lyhennykset laskea mukaan asumiskuluihin vai ovatko ne säästämistä... :)
Tässä mun tarina: Halusin opiskella talonrakennusalalle ja menin aikuiskoulutukseen. Tututlla on rakennusfirma ja pääsin sinne työharjoitteluun. Harjoittelu kesti yli vuoden.
Valmistumisen jälkeen pääsin firmaan töihin. Palkka 9€ tunti, ylityölisiä eikä mitään muutakaan makseta. En ole saanut yhtäkään palkkalaskelmaa ainoastaan palkan tilille.
nyt varmaan firman asiat aika huonosti 5 viikon palkka sisällä, piti maksaa pe mutta tänään ma eikä viel näy tilillä.
Katsoin firman tiedot YTJ-tietopalvelu-sivustolta ja muuten kaikki kunnossa paitsi ei ole ollut melkein puoleen vuoteen ennakkoperintärekisterissä. Mitä tämä käytännössä tarkoittaa? Eläkkeet ym voi olla maksamatta vai?
Laitoin rakennusliittoon hakupaperit menemään, jospa ne osais neuvoa.
Valmistumisen jälkeen pääsin firmaan töihin. Palkka 9€ tunti, ylityölisiä eikä mitään muutakaan makseta. En ole saanut yhtäkään palkkalaskelmaa ainoastaan palkan tilille.
nyt varmaan firman asiat aika huonosti 5 viikon palkka sisällä, piti maksaa pe mutta tänään ma eikä viel näy tilillä.
Katsoin firman tiedot YTJ-tietopalvelu-sivustolta ja muuten kaikki kunnossa paitsi ei ole ollut melkein puoleen vuoteen ennakkoperintärekisterissä. Mitä tämä käytännössä tarkoittaa? Eläkkeet ym voi olla maksamatta vai?
Laitoin rakennusliittoon hakupaperit menemään, jospa ne osais neuvoa.
-
Volkkarismi on sairaus
- -
- Viestit: 115
- Liittynyt: 3.11.2006 0:31
No minä kerron tähän oman tarinani. Mie menin männä kesänä turvesuolle töihin. Kaverilta kyselin töitä, ku ei muualta saanu. No sieltä sitten pari kaveria karkas ja mie sainki töitä. Palkkaus: 8.50 jööriä per tunti + ateria päivässä, ei mitään lisiä, tehtiin töitä sitten yöllä/päivällä/1tunti/24tuntia. Aina piti olla valmiina. Vapaat oli vain sadepäivinä... Muuten en olis itekkään ollu ku sen kaks viikkoa, mutta tämä perhe, jonka urakkana kyseinen palsta oli, otti meidät ulkopuolisetkin kuin omiksi pojikseen, niin viihdyin helvetin hyvin. Tunnit merkattiin itse kynällä vihkoon ja palkka maksettiin sen mukaan, kukaan ei kytänny ja luottamus oli molemminpuolista. Monena iltana pomo jopa juotti känniin. Aina pyysi mukaan, jos oli luppoa ja piti käydä asioilla ulkopaikkakunnalla. Jos sattu pitkä tuuri, niin toi ylimääräsen välipalan palstalle. Eli jotkut perheyrittäjät ymmärtää, että jos hommia pitää tehä miten sattuu, niin arvostetaan työntekijää.
Palaa sivulle “Yleinen - muut aiheet”
Paikallaolijat
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 9 vierailijaa