Caravelle -88 (2.1 boxer) - 9hlö reissuauto halvalla

[nevalehma]

Caravelle -88 (2.1 boxer) - 9hlö reissuauto halvalla

Tavoite: Varmatoiminen tölkki kaveriporukan reissukäyttöön. Mukavat sisätilat joissa jaksaa istua satoja kilometrejä putkeen ja ehkä pientä campingvarustelua. Persoonallinen ja tyylikäs maalaus. Ruosteenkarkotus viideksi vuodeksi.

Tekijät: Lassi, Sami ja Teemu. Amek-aseveljiä ja osin lankomiehiä. L ja S eteläpohjalaisia ja T:kin hyvää vautia kouluttautumassa.

[ Osto ]
Sopiva tölkki löytyi Virroilta nettiauton välityksellä. Katsastamaton, 3vuotta seisonut, saumoistaan ruostunut mutta ajokuntoinen 1+8paikkainen 2.1 WBX bensatakatuuppari. Oikein harmittaa ettei ole ranskalainen. Rakkautta ensi silmäyksellä, hintakin saatiin neuvoteltua sopivaksi. Kaupanteon jälkeen myyjän häivyttyä paljastuivat jäähdytysnestevuoto jakotukista ja takaluukun rikkinäinen lukko sekä vilkkujen toimimattomuus joka kuitenkin korjaantui relettä koputtelemalla :) Tuttavuus jouduttiin jättämään Virroille viikoksi, pääsiäisenä saa huonosti siirtokilpiä konttorilta.




[ Siirto ja vikalistan haku ]
Viikon päästä kaupoista haimme siirtoluvat konttorilta ja ajelimme L+T miehityksellä Tampereelta Virroille, liimasimme siirtokilvet ja tankkauksen+renkaantäytön jälkeen suuntasimme Seinäjoen Lännen Katsastusta kohti, Suomen ehdottomasti paras katastus! Nestevuoto tyrehtyi termostaatin auettua ja lämpötila pysyi stabiilina. Nopeusmittari osoittautui rikkinäiseksi. Lasinpesu ei toiminut. Mitähän vielä.

Katsastuksessa saatiin seuraava huojentavan helppo vikalista:
- Vasen etujarru laahaa
- Sisemmät takajarruputket vaihdettava
- Lähes katkennut pakoputki korjattava
- Ruostereiät molempien etuovien vieressä sekä takakulmassa
- Takapuskuri puuttuu
- Raidetangon kumit rikki
- Rekisterivalot ei pala

Nopeusmittaria, rikkinäistä peiliä, nestevuotoa, puuttuvaa takatilan sisäkahvaa tai rikkinäistä lasinpesuria ei edes huomattu :) Katsastuksesta ajoimme auton Jurvaan, L:n ex-navetasta "kunnostettuun" kotitalliin. Tai siis yritimme, auto nimittäin juuttui mutaiseen nurmikkoon ja sai luvan jäädä viikoksi ulos. Takakontista löytyi kolme ylimääräistä ehjännäköistä kantta, suodatinkantaan tuleva öljynjäähdytin, kaasuläpän asentotunnistin tms rompetta joka otettiin kiitollisena vastaan.


[ 1. Katsastuskorjausviikonloppu ]
Pukitimme auton ja aloitimme arkeologiset tutkimukset:

- Jakotukki on oikeasta päästään rikkoontunut ja korjattu jonkinlaisella metallitulpalla, jonka välistä vuotaa. Nesteet kuitenkin pysyvät kohtuullisesti sisällä vuodosta huolimatta joten tämän korjaus jätetään nyt myöhemmäksi.

- Raidetangon kumien vaihto onnistui irrottamalla raidetangon pää pallonivelineen olkatuesta(?) ja hivuttamalla kumi pallon yli tankoon. Oli meinaan perkeleen tiukassa, vaati auton painon tunkkaamisen sovitetta irrottavaksi voimaksi, lämmittämisen ja järkyttävän lekaamisen.

- Mittarinvaijerin todettiin katkenneen ala- ja yläpäästään (wtf!?!) ja se oli lisäksi fiksusti hitsattu napakuppiin. Uusi vaijeri siis tarvitaan.

- Sisempien jarruletkujen liitos edestä tulevaan putkeen oli tosi hankalassa paikassa laatikon yläpuolella ja tietty kiinnitetty jollain joka oli kai joskus ollut ristipääruuvi. Se jouduttiin poraamaan ja tekemään kierre reikään uutta kiinnitystä varten. Lisäksi putkennipat olivat täysin jumissa jakopalikassa joten sivuille lähtevät putket piti katkaista ja palikka vääntää etuputkineen auton alle, jossa se saatiin ruuvipenkkiin käsiteltäväksi.

- Takajarruja ilmatessa oikea ilmausnippa katkesi joten edessä oli uuden sylinterin osto. Samoin ulommat takajarruputket todettiin yhtä ruosteisiksi kuin sisemmät joten ne lisättiin ostoslistaan. Päätettiin myös vaihtaa kaikki loput ilmausnipat saman välttämiseksi tulevaisuudessa

- Rekisterivalojen johdotuksessa on jotain vikaa joten niille otettiin takavaloista rosvolla virta.

- Kuskin oven vierustan läpimätä sauma vedettiin kylmästi auki ja korjattiin pellinpaloilla. Myös kuskin "pehmeä" astinlauta korjattiin pellillä.

- Lasinpesuripumppu oli oikosulussa joten uusi ostoslistaan.

- S onnistui tiirikoimaan takaluukun lukon sopivaksi samalle avaimelle kuin muutkin lukot.

- Pakoputkisto osoittautui hirvittäväksi käärmeenpesäksi (kuva). Pakosarjaputket pytyiltä vasempaan reunaan olivat ehjiä, mutta siitä eteenpäin takapöntölle asti oli lähinnä ruostetta ja reikää. S keksi tuoda nurkissa pyörineen Triumphin rosterisen motovaimentimen ja hymy levisi vanhojen rasvakourien mustille naamoille. Vanha takapönttö revittiin väkivalloin irti ja heitettiin seinään. Sovitusta varten päätettiin hitsata uuteen pönttöön haaraputki joka käy suoraan pakosarjaputkien laippapariin orkkistiivisteillä. Materiaaliksi kelpasi lampunjalan painona toiminut 3mm plootu, Biltemasta ostettu yleismallin putkenmutka ja vanhan putkiston kevyesti kaareva loppupilli. Tästä ei voi olla kuin ylpeä!




[ 2. Katsastuskorjausviikonloppu ]
- Laitoimme jarrut loppuun uusilla osilla. Takajarruletkuista meni kierteet joten nekin piti vaihtaa.
- Pakoputken laipat korjailtiin ja suoristettiin, vaimentimelle tehtiin korvake runkopalkkiin ja putki koottiin tiivisteineen ja ripustuskumeineen.
- Mittarinvaijeri ja pesuripumppu menivät vaihtoon.
- Asennettiin käytetty usb-tikkua lukeva mankka
- Katsastushitsastuksella loput reiät umpeen ja maalattiin spraylla jonkinlainen suoja hiekkapuhallukseen asti.
- Laitettiin väliaikainen sisäkahva takatilan oveen.
- Muokattiin S:n asevelihintaan ilmaiseksi saama takapuskuri vetokoukulle ja uudelle putkelle sopivaksi ja asennettiin.



Otimme auton pyörilleen ja teimme juhlallisen käynnistyksen uudella tiiviillä putkella. Kuului *vryy* eikä mitään muuta. Luultiin että mankka on syönyt akun ja otettiin apuvirtaa, yhtä huonoin tuloksin. Startin heräteliitin oli hapettunut ja kuparitahnalla ja nytkyttämällä muuttui toimivaksi. Nyt hyrähti nätisti käymään ja äärimmäisen komea prätkäpörinä täytti tallin =D Pihalla todettiin jarrupoljin veltoksi ja löytyihän sieltä sitten vuotoa paristakin paikkaa ja ilmaa vielä kahdesta linjasta. Muuten kaikki toimi hienosti.

Seuraavana aamuna T hankki uudet siirtoluvat ja ajeli konttorille ilmaiseen uusintaan (ehdittiin kuukauden sisään edellisestä). Läpi meni notta heilahti, konttorin äijä kattoi putkea ja tuumi "laitoitte sitte tollasen" :D




[ Budjetti tähän saakka ]
500 - itse auto
5,9 - vasen sisempi takajarruputki
3,5 - oikea sisempi takajarruputki
12,78 - raidetangon suojakumit
5,99 - pakoputkimaali
6,49 - yleismallin putkenmutka
3,49 - jarruneste
27 - mankka
13,9 - mittarivaijeri
8,9 - ruostepohjamaalispray
3,9 - kannatinkumi
7,6 - ilmausruuvit 4kpl
8,5 - pesuripumppu
11,8 - ulommat takajarruputket
9,75 - jarrusylinteri
7,48 - rosteripultit+mutterit
8,5 - kotelonsuoja
3,36 - pakoputken laippatiivisteet
18 - takajarruletkut
38 - siirtolupa+omistajanvaihdos
55 - katsastus
27 - toinen siirtolupa
-------------------------------
yhteensä 786,84 eli 87euroa per istumapaikka :)


[ Suunnitelmia ]
- 17" näyttö ja vanhanmallin modattu xbox videosoittimeksi taakse
- Pöytä ja vanha kompurajääkaappi taakse ja yleinen siistintä
- Etupenkkien verhoilu
- Äänenvaimennusmatto moottorin päälle
- 6x9 kaiuttimet tavaratilan kattoon ja 6" ämyrit etuoviin, mahdollinen 12" subi johonkin
- Takapenkeille kaatomekanismi jotta takatilassa voisi nukkua. Keskipenkille sokkakiinnitys helpon irrotuksen mahdollistamiseksi.
- Auton hiekkapuhallus, lasikuitupakkelointi ja maalaus ikkunojen alareunaan asti. Siitä ylöspäin mahdollisia paikkamaalauksia ja myllytys.

Maalaussuunnitelma:


Päivityksiä heti kun päivitettävää tulee, ensi viikonloppuna hiekkapuhallukset!

[LH]

Ihan kiva katsella projektia, kun ei näitä t3:sia liikaa ole.
Ja rakentelu/korjaus hyvää ajanvietettä, kun ei yritäkään mitään "priimaa"
Laita lisää kuvia ja kertomusta, kun taas etenee.

[AnttiY]

Tälläsiä projektikertomuksia on aina kiva lukea, on hyvin dokumentoitu ja kirjotustyylikin on sopivan letkeä ja rento.

Iso käsi tekijöille, joskus olisi kiva itsekin tehdä vastaavaa. Tilat/resurssit ja ennenkaikkea taito puuttuu.

[Aleksi-]

Ooossom (Y)

[Kashmir]

Minunkin on annettava tunnustusta erityisen selvästi ja hyvin dokumentoidusta projektikertomuksesta. Kuvia on sopivasti ja monipuolisesti. Kavereiden kesken ja yhteiseen käyttöön kunnostetuista projekteista on mukava lukea.

Samat sanat minultakin kuin yllä kirjoittaneelta, mahtava olisi itsekin tehdä vastaavaa. Tila, resurssit ja alkupääoma vain puuttuvat. Tietotaito löytyy koulutuksen puolesta.

Mielenkiinnolla lisäkuulumisia odotellessa.

[nevalehma]

Jatkoa projektille:

[ Hiekkapuhallus ]
Helatorstain pyhittämiseksi lainattiin naapurista hevosenkokoinen kompura ja S toi hiekkapuhalluspöntön Seinäjoelta. Ei muutakuin tölkki puhalluskuntoon, poistettiin mm. peilit, maskit, puskurit, valot ja kaikki muukin turhanpäiväinen. Penkit olivat saaneet lähdön jo aiemmin verhoilusuunnitelmia varten. Rotisko ajettiin ladon taakse otollisempaan puhallusmaastoon ja S tyhjensi pussinsa puhalluspönttöön (hehaheha..lisää pieruhuumoria aiheutti rutkutuksellaan motonet-pusseilla suojattu pakoputki). Huomaa myös yhtenevä päähine-varustus, jonka T oli hankkinut L:n syntymäpäivän kunniaksi.

Tshernobyl-maskiin pukeutunut T sai ensimmäisenä puhallusvuoron ja alkutukkoisuuksien jälkeen ruoste sai kyytiä. L hakkasi moravasara-taktiikalla (vrt. poravasara!) saumoista tiivistemassaa pois jotta puhallus yltäisi syvemmälle. Madmax-tyyppinen hiekkamyrsky loppui hieman ennen aikojaan ja pyöränkaariin jäi vielä ruostetta käsipelillä poistettavaksi. Kaikki tärkeimmät paikat kuitenkin saatiin puhallettua ja auto oli tämän jäljiltä kuin Myky-Jussin virsikirja!





[ Pakkelointia ]
Auto ajettiin takaisin talliin ja jatkettiin pintojen työstämistä seuraavassa järjestyksessä:
- Suurimmat ruosteryppäät ja paikat joihin hiekkaa ei riittänyt, rapsuteltiin rälläkän teräsharjalla ja paineilma-dremelin katkaisulaikalla "auki" jotta lasikuitupakkelin tarttuminen varmistuisi.
- Auki raavittujen kohtien reunat hiottiin hiirellä/paineilmaepäkeskolla loiviksi, jotta pakkelille ja maalille ei jäisi terävää rajaa.
- Puhdistus puhaltamalla ja tinnerillä ja kuivuuden varmistus kuumailmapuhaltimella
- Lasikuitupakkelin levitys ruostekohtiin. Karvakitti oli maineensa veroinen levityksen rasittavuudessa, mutta se suojannee pintaa murenemiselta mikäli ruoste alkaa elää jossain kolossa.
- Normaalia korikittiä pintaan ja hionta mirkan abranet-tuotteilla joiden varjossa perinteinen paperi kalpenee!

Koko sunnuntaipäivä kului rattoisasti pakkelihommissa ja saimmepa jopa naisvahvistusta hetkeksi. Kulutettua tuli 2kg normipakkelia ja kilon verran lasikuituvastaavaa. Eniten työmaata riitti sivujen takakulmissa ja kaarissa, ja käytännössä koko keula pakkeloitiin tasaiseksi laajalle levinneiden vaurioiden vuoksi. Kuten aiemmin jo todettiin, jätettiin ikkunoiden alareunan yläpuolinen osa rauhaan.

Pakkelivalmiiksi saatiin keula sekä molemmat oikean puolen kaaret ja useita paikkoja kyljistä. Vaatinee yhden työpäivän, että maalattavat osat saadaan hiontaväriä vaille kuntoon.




Tämän lisäksi on pilkottu penkkejä kaatomekanismia varten ja suolistettu apukuskin penkki verhoilujen kaavoittamista varten. Kurikkalaisen kangaskaupan loppuunmyynnistä irtosi lähes 8m mustanharmaata laadukasta verhoilukangasta muutamalla kympillä joten materiaali ei enää ole ongelma. Auton värityksessä ollaan päätymässä oranssiin tehosteraitaan violetin sijasta.

Projekti pitää taukoa vajaan 2vkoa muun elämän/koulun/töiden/toisellapuolensuomeaoleskelun vuoksi mutta kuullaan taas kun on kuultavaa!

[nevalehma]

Ketjun päivitys on ollut anteeksiantamattoman huonoa mutta valoa näkyy tunnelin päässä. Kesän ja syksyn vaiheista yritän laittaa parempaa juttua ja kuvia pian mutta tässä nykytilanne yhdellä kuvalla ilmaisten:

[/url]

[lukkari]

Mukava seurata hyvin dokumentoitua ja kivasti kerrottua juttua, näitä kulkineita ei liiaksi ole. Toivottavasti tulee lisää tarinaa.

[ElektrikMekanik]

Onpahan hieno tuo riumffin pönttö! Olis mielenkiintoista kuulla äänet tästä masiinasta. Joko tällä on jotain matkustelua harjoitettu kesän/syksyn aikana vai onko pysynyt tallissa? Loistavasti ainakin dokumentointi ja raportointi noissa parissa ekassa viestissä. Iso peukalo!

[nevalehma]

Kiitoksia kommenteista! Uutta tarinaa on jo kirjoitettuna ja kuvat koottuna, yritän pian lisätä tänne.

Tölkki liikkui kesällä ympäri suomea n. 3000km onnistuneesti pohjamaaliin pukeutuneena.

[Drager]

Mihinkäs se oranssi raita jäi?:D Olisi mielestäni sopinut aijemman suunnitelman mukaan kuin nenä päähän!! hieno laitos.. toivottavasti sisustaan panostetaan yhtä paljon kuin ulkokuoreen. Sehän tämän laitteen sydän taitanee olla:)

Lisäksi jos saanen niin ehdottaisin että alle viskaatte vähän isompaa ja leveämpää vannetta:)

[nevalehma]

Raitamaalauksesta luovuttiin, sillä se vaatisi paljon maalausta kalliimmalla alkuperäistä väriä vastaavalla maalilla ja enemmän rajauskikkailuja. Puolikylkimaalaus myös mahdollistaa haluttaessa jonkin teippauksen/kynäruiskumaalauksen kylkeen. Oranssista tai violetista väristä luovuttiin, sillä kumpikaan niistä ei ollut yksimielisesti hyväksytty ja niin räikeiden värien sopivuus näin laajalle alueelle oli kyseenalaista..

Sisustan vuoro tulee kev-vääm-mällä kun ulkokuori on kuosissaan. Verhoiluja, pahvien uusintaa elektroniikkaa, pöytää, mukavuuksia, kaatopenkkejä..

Ehdotan (jos minäkin saanen) että Drager avaa meille piikin vanneliikkeeseen niin saadaan sitä isompaa ratasta alle. Muussa tapauksessa tämä ei ole se asia johon investoidaan. Jotkin oldskool-vanteet olisivat toki ok jos rahalla ei olisi väliä mutta mitään kromipäiväunia ei auton tyyliin voi kuvitellakkaan.

[nevalehma]

[ Loput pakkelityöt ja kesämatkailua ]
Juhannus oli projektin aloituspäätöksen yhteydessä määritelty ensimmäiseksi deadlineksi auton kunnostuksen suhteen. Pohjatöitä kuitenkin innostuttiin tekemään sen verran syvällisesti, että pintamaalaus ennen jussia sai jäädä haaveeksi. Viimeiset pakkelit lätkittiin kiireellä, jotta auto saataisiin epoksipohjamaaliin ja sen myötä käyttökuntoon. Maalauksen suorittivat pääasiassa L&T edellisistä projekteista jääneellä maalilla, jota ruiskittiin työstetyille alueille (etuovet ja liukuovi olivat lähes ruosteettomia). Sisätilat saivat myös tässä vaiheessa vielä jäädä vaille kummempia mukavuuksia (ellei etanolijuomia lasketa :P). Lähtöaamuna suoritettiin vielä virallinen "MILIISI"-teippaus ja nokka käännettiin kohti Kauhavaa ja siellä vietettävää Lentäjien Juhannusta.

Puolimatkassa Seinäjoella tankkauksen ja miehistönlisäyksen jälkeen kaarrettiin rampilta 67-tielle. Välittömästi tämän jälkeen paniikki levisi kabiinissa, sillä öljyvalo ja siihen liittyvä kuoleman summeri alkoivat kuuluttaa ikäviä uutisia. Kapteenina toiminut L sammutti moottorin kiireellä ja kaarsi auton pientareelle sillan alle. Takamoottoriauton yksi hienous paljastui jälleen, kun moottoritilaan päästäksemme täytyi koko takatila kylmälaukkuineen ja grilleineen tyhjentää tienposkeen :) Suurempaa öljykatastrofia ei kuitenkaan ollut päässyt syntymään, sillä mustaa vanaa tai vuotoa ei näkynyt. L&T kipaisivat viereiseltä ABC:lta kannun halvinta öljyä siltä varalta että kyse oli öljyn vähyydestä (öljytikku on näissä vehkeissä lähes vaakatasossa ja siksi tosi hankala luettava). Öljynlisäys ei kuitenkaan auttanut vaan valo syttyi uudelleen kun kierroksia nostettiin tietyn rajan yli. Vika löytyi lopulta osittain kuoriutuneesta ja poikki haurastuneesta öljynpaineanturin johdosta ja matka sai taas jatkua (tosin turhan öljynlisäyksen johdosta valtaisan savupilven saattelemana).



Kauhavalla alkoi raivokas leiripaikan etsintä, sillä kukaan ei halunnu maksaa riistohintaista pääsylippua juhla-alueelle ja lentonäytökset kyllä näkisi ulkopuoleltakin. Ongelmia tuottivat innokkaiden SPOL-miesten järjestämät tiesulut pikkuteillä, mutta sopiva paikka löytyi lopulta muutamalle talolle johtavan hiekkatien kaarteesta. Aurinko paistoi ja grillailimme kilokaupalla lihaa Hornettien ja Midnight Hawksien jyristellessä yläpuolella. Myöhemmin yöllä leirintäalueen henkilökunta oli tyytyväinen saapumiseemme: "Hyvä ku Miliisit tuli, poliisit justihin lähti!". Juhannusreissu jatkui seuraavana päivänä vielä kierroksella Nummirockin kautta ja Velle puksutti kuin juna. 300km neitsytmatka katsottiin onnistuneeksi.

Muita kesäreissuja tehtiin mm. Lahden takametsiin (800km) ja Kemiin (1000km) ja auto pelasi pääasiassa hienosti lukuunottamatta jakotukin vesivuotoa, toisen etujarrun hetkellistä jumiutumista, muutamaa valovikaa ja rikkinäisten ovitiivisteiden ujellusta. Kulutuskin oli yllättävän siedettävä, jotain 11-12 litraa satasella.




[ Jakotukkiepisodi ]
Kuten monet tölkkikonkarit ovat saaneet kantapään kautta todeta, kyseisen laitteen jäähdytysjärjestelmä sisältää todennäköisesti valko-venäläisestä kierrätysbakeliitista hätäisesti valetun jakotukin, joka tuppaa repeämään milloin mistäkin kun auto ehtii kypsään ikään. Aikaisemminkin mainittu vuoto kiusasi myös meitä alusta alkaen, ja tukki havaittiinkin jo kerran metallitapilla ja silikoonilla korjatuksi. Vuoto oli vaihtelevaa, mutta kesän ajeluista selvittiin säännöllisillä vesitankkauksilla. L oli menossa naimisiin elokuulla ja polttarireissulla vettä tuli jo niin solkenaan, että varaosaa täytyi alkaa todenteolla metsästämään. Oberschlachter myi eioota eikä muiden suomalaisten toimittajien läpikäynti tuottanut sen parempaa tulosta. Palikan kyljestä löytynyttä varaosakoodia vastaava osa kuitenkin paikannettiin saksalaisesta nettikaupasta ja saatiin hääjärjestelyjen keskellä kotiovelle. T vaihtoi tukin pikavauhtia ja vanhan osan kunto herätti kysymyksen "Miten vesi ylipäänsä on voinut lainkaan pysyä sisällä?"





[ Elektroniikka- ja sisustahifistelyjä ]
Polttarireissun jälkeisissä krapuloissa päätettiin asentaa matkustamon alkuperäisten rätisevien saippuarasioiden tilalle paremmat 2-tiekaiuttimet, jotka S oli hankkinut erästä toista keskeneräistä projektia varten. 6.5" elementit asennettiin samoihin paikkoihin kuin vanhat pikkukaiuttimet suurentamalla peräpenkin alla olevia reikiä sivupahveissa. Diskantit asennettiin ylemmäs pahviin ja lattianalainen johdotus uusittiin. Etuoviin heitettiin tässä vaiheessa satunnaiset deuzer-elementit kuskin hereilläpitämiseksi. Alpine-vahvistimelle löytyi sopiva kolo apukuskin penkin alta, joten virtakaapeloinnistakin tuli äärimmäisen lyhyt. Myöhemmin löydettiin käytettynä myös hieno ledipalkkitoiminen kierrosluku/jännite yhdistelmämittari paikkaamaan näiden instrumenttien puutetta. Kikkailimme myös herätevirtakytkennän, joka normaalikäytössä sammuttaa mankan, vahvistimen, aktiiviantennin ja mittarin kun avain on 0-asennossa, mutta joka on mahdollista ohittaa erillisellä kykimellä, jos haluaa kuunnella musiikkia myös ilman avaimia.

Kaikki säätö tehtiin tässä vaiheessa hyvin kevyellä tuhoamisasteella käyttäen vanhoja ruuvinreikiä ym mahdollisuuksien mukaan, sillä tuskin mikään virityksistä tulee olemaan lopullinen. Kuvattuna ovat myös jokaisen rekka/raktorimiehen pakko-ostos (urakkanuppi) ja S:n valmistama uskomaton vaihdekepinnuppi, jonka suuntausta tosin joudutaan vielä hienosäätämään.



Laittelen piakkoin jatkoa maalaustöiden osalta!

[Drager]

Okei joo ymmärrän täysin yskän:S ja en kyllä tällä taloudellisella tilanteella pysty availemaan piikkiä edes itselleni:S Tarkoitin tähän nyt lähinnä jotain sopivan kokoisia peltivanteita levennettynä yms mihin nyt rahkeet ja budjetti riittääkään:) Ei tuohon kyllä edes sopisi mitkään kromi tai yms alupallot vaan ihan rehelliset pläkkipelti pallot.

Aika moisen matkan saitte taitettua tuolla laitteella, peukut sille! Oliko tekniikka ajateltu ottaa jossain vaiheessa irti ja käydä läpi vai vaan pintapuolisesti korjata mitä vikaa ilmestyy?

[Klonksvaagen]

Peukkuja. (Sitä tarvii "tölkkeilyssä")

Hienolta näyttää. Klippiä "saundeista" ja tarkoitan tuota voimanpesää...

[ElektrikMekanik]

Ja mahtava tarina jatkuu. Vaikkakin vähän viiveellä, niin hieno seurata tämmösen legendan etenemistä :D Vaihdekepin nuppi on kyllä jotain tajutonta...

[nevalehma]

Drager: Jeps samaa mieltä, toki pyörillekin varmaan joskus jotein tehdään ja juurikin häivähdyksen isompaan suuntaan. Ärsyttää vain tälläkin foorumilla yleinen asenne "Isoa kallista alupyörää alle ja auto kunnolla tonttiin, pyöräkulmaksi 45astetta ja jäätävät levikkeet" niinkuin se nyt olisi parasta mitä voi saada aikaan. Mutta ilmeisesti et siis ollut ihan tätä mieltä :D

Klonkswaagen: Kiitos peukuista ja katsotaan jos klippiä saataisiin tehtyä kun auto seuraavan kerran saa putkensa paikalleen.

Vaihdekeppi tulee olemaan viittaus lentokonemaailmaan ja sen liipasin ja tangentti saatetaan jollakin tavalla toimintaan, esimerkiksi kuskin kuulutukset matkustamoon, äänimerkki ulos tms..

[nevalehma]

[ Pohjatöiden viimeistely ]

Kesä ajeltiin epoksipohjamaaleissa, joten koritöitä päästiin jatkamaan vasta elokuussa kun auto poistettiin liikennekäytöstä ja ajettiin talliin. Ensimmäisenä oli vuorossa perän alapellin (petolinnun perse) siistiminen, siihen kun oli vain kiireesti rouhaistu pakoputkelle kolo vasempaan laitaan ja oikealle puolen "suunnilleen samanlainen" (pienessä remppakaljassa se oli ihan hyvä idea). Muotoilimme perän samanmuotoiseksi molemmilta puolilta ja jouduttiinpa sitä vähän vielä hitsaamaankin. Rekisterikilven saranapultit sekä lohkolämmitin/peräkärrypistoke-akselin ruuvit olivat täysin jumissa joten ne piti porailla ja hitsata uudet vastamutterit pellin takapuolelle. Vielä kun ruosteet rapsuteltiin pois ja terävät särmät pyöristelttiin, lopputulos oli hyvinkin silmäämiellyttävä. Koko autolle suoritettiin epoksipohjamaalin jäljiltä tasoittava hionta 400grit kuivapaperilla ja pakkelia lätkittiin pikkukoloihin jos tarvetta ilmeni. Alkuperäisessä maalissa olleet pinnat karhennettiin abranet-paperilla ja koko laite puhdistettiin ja teipattiin maalauskuntoon. Hiontavärinä toimi PPG:n valmistama Kondar, jota ohennettuna kului vajaa 2 litraa. Velle alkoikin maalauksen jälkeen näyttää jälleen autolta puolen vuoden rospuuttokauden jälkeen. Hioimme maalattavat pinnat uudelleen samalla 400grit paperilla eikä suurempia holeja enää löytynyt.





Ruoste oli päässyt riehumaan tietyissä korin saumoissa niin pahasti, että ne hiekkapuhalluksen jäljiltä ammottivat levällään ja toimivat näin myös tulevaisuuden ruosteriskeinä. Päätimme tukkia kaikki saumat ajoneuvokäyttöön tarkoitetulla liimamassalla, jota olikin vielä sopivasti jäljellä kaapissa. L ehti tuhota kolme massapuristinta ja yhden etusormen yrittäessään saada vanhaa massanjämää ulos tuubista ennenkuin luovutti ja kävi ostamassa uuden tuotteen Sjöblomin rautakaupasta. Uudella tökötillä homma sujui nätisti, kun sauman rajasi ensin rajausteipillä, pursotti massan saumaan ja tasoitti sen sormella vetäen.

Saumamassan lisäksi ostimme 4 spraypurkkia Tectyl-kiveniskumassaa, joka tietyissä piireissä tunnetaan myös nimellä Mökömassa. Sitä ruiskittiin koko auton ympäri n. 30cm alareunasta eli kyljen alemman vekin yläreunaan asti. Tulimme siihen tulokseen, että spraymassat saisi kieltää, sillä aikaansaatu mökövaikutus oli vähäinen (eikä juurikaan lämmitä pohjatyövirheiden peittelyssä :) ).





[ Pintamaalaus ]

Maalauksen suunnittelua rajoitti päätös jättää auton yläosa alkuperäisväriin ja toisaalta hieman eriävät näkemykset siitä, tulisiko autosta enemmän hassunräikeä vai tiukan tyylikäs. Heti alkuun kaikkia miellytti ajatus vanhanajan T1 volkkaribussien kiilamaisista maalirajauksista edessä. Samanlainen "nokka" päätettiin toteuttaa eteen ja pienemmässä koossa myös takalasin alle. Punnitsimme aluksi raitatyyppistä maalausta violettina tai oranssina, mutta totesimme järkevimmäksi vaihtoehdoksi maalata kyljet kokonaisuudessaan yksivärisiksi. Kolmivärimaalaus kun olisi liian sekava ja raitamaalaus vaatisi siksi paljon kallista alkuperäisenväristä maalia. Yksiväriseen kylkeen voisi sitten tulevaisuudessa suunnitella jonkin teippauksen tai kynäruiskumaalauksen. Keulan muotomaalaus tehdään myöhemmin, kun saamme hankittua pienen määrän alkuperäisenväristä sinistä.

Talliin oli jo pari vuotta aiemmin ripusteltu läheiseltä huonekalutehtaalta hankitusta paksusta pakkausmuovista maalausteltta muita projekteja varten. Teltta-arkkitehtuurissa ei kuitenkaan oltu varauduttu tällaisiin joukkoliikennekaluston maalauksiin, joten velle päätettiin maalata kahdessa erässä (keula+vasenkylki/perä+oikeakylki) sijoitettuna sopivaan nurkkaan teltassa. Pakkasta sattui molemmiksi maalauspäiviksi rapiat -20C, joten lämpötilan pitäminen järkevänä oli hankalaa. Sähkölämmitinkokoelman lisäksi toista maalauskertaa varten lainattiin 10kW suihkumoottorityyppinen naftalla käyvä hallilämmitin, jolla päästiinkin reiluun huoneenlämpötilaan. Paineilmaa tuotti väsymätön Meister-parivaljakko ja ilma kuivattiin motonetistä ostetulla vedenerotinyksiköllä. Ensimmäisessä maalauksessa käytimme S:n kunnostettua SATAJet digital -ruiskua, mutta ohuiden letkujen vuoksi emme saaneet sille riittävää painetta ja toisessa maalausurakassa tyydyttiin L:n vähemmänhienoon mutta näillä paineilla paremmin toimivaan ruiskuun.

Maaliksi ostettiin automaalit.info-nettikaupasta 3 litraa edullista RAL-sävytettyä (sävy 6027, vaaleanvihreä) PU-suorakiiltomaalia. Molemmilla maalauskerroilla auto peitettiin sanomalehdillä ja pressulla tarkkaan, jotta maalisumu ei pääsisi vääriin paikkoihin. Rajausteippaukset tehtiin oikealla muotoiltavalla rajausteipillä. Auto puhallettiin paineilmalla puhtaaksi pölystä ja teltan lattia imuroitiin ja kasteltiin. Katossa olevaa aukkoa tukkiessa L:n tikapuuakrobatia sai nolon päätöksen: tikkaat iskivät nokkapeltiin pienen mutta tarpeeksi suuren lommon, joka jouduttiin pikapaklaamaan vielä viime minuuteilla. Syytöksiä ei kuitenkaan voitu esittää, mies nyt vain sattuu olemaan luonteeltaan vaarallinen :)





Maalausprosessin yksi tarkoitus oli antaa T:lle ensikokemukset automaalauksesta (auto on T:n nimissä ja täytyyhän miehen itse oma autonsa maalata). Työnjako oli siten seuraava: T maalasi, S opasti + hoiti valot ja L sekoitti maalit ja vahti paineilmaa (että pysyy letkussa eikä karkaa prkl!). Maalauksen jälkeen teltta suljettiin ja annettiin maalin kovettua pölykuivaksi sillä välin kun ruisku ja välineet putsattiin. Rajausteipit poistettiin varoen, mutta putoava paperirepale pääsi silti aiheuttamaan pienen katastrofivaaran josta onneksi selvittiin nopeilla reflekseillä.





Maalauksen lopputulos miellytti silmää, eikä hirveitä mokia päässyt syntymään. Ensimmäisen maalauserän pinnanlaatu oli pääosin loistavaa, mutta valumia oli siellä täällä. Valumat kuitenkin saadaan pois varovaisella vesihionnalla ja pinkillä Autoglymillä. Onhan siinä työtä, mutta ainakin maalia on tarpeeksi paksulti. Toisessa maalauserässä pinta ei tasoittunut niin hienosti, mutta toisaalta valumiakaan ei syntynyt. Myllyttämällä siitäkin saa oikein hienon. Iloisen värin saanut tölkkimme suorastaan vaatisi jo päästä kylvämään riemua ja harmoniaa tien päälle!




Palataan asiaan jälleen kun jotain tapahtuu, seuraavista toimenpiteistä ei ole vielä sovittu!

[Drager]

Öööh 45 asteen pyörän kulmat O.o alta 10 kertaa nähnyt tämän erikoisuuden livenä.. suureksi osaksi nähnyt tilanteen missä nuo renkaat ovat sitten olleet suorassa loppupelissä ainakin toiselta puolelta...(auto tolpan ympärillä solmussa tai ojassa kenollaan)

Renkailla ei tosiaan tuossa tilanteessa ole paljoa pinta alaa maata vasten jos ne kenossa ovat... toinen saman efectin tekevä no ehkä vähän älykkäämpi on levittää leveään vanteeseen normaali levyinen kumi jolloin näyttää kuin olisi donitsin renkaina.. tässäkin sama pikku ongelma.. ja mutka ajamisessa tietyllä nopeudella voi ilmestyä kivoja ylläreitä jos korkkaa toisesta kulmasta ilmat pihalle:D ETTÄ EI näin... ei todellakaan:"Isoa kallista alupyörää alle ja auto kunnolla tonttiin, pyöräkulmaksi 45astetta ja jäätävät levikkeet"

Vanteet on kumminkin katukivetyksessä ellei autoa tallissa pidä koko aikaa, tontitettuna öljypohja on aika entinen että vähän muutakin ja jää kivasti jumiin että joku raja silläkin. Niissä levikkeissä on se että joihinkin autoihin se sopii joihinkin ei... omaan on tulossa jotain hiukan erikoisempaa, joka jakaa paljonkin mielipiteitä. Tässä kohtaa saatan olla tuota aijemmin tarkoittamaasi porukkaa, jos et ite tykkää sitten autoni lopputuloksesta niin luokittele mut sitten vaikka siihen sakkiin ja ota olvia. :D

Tuo vaihdekepin nuppi on kyllä helvatun hieno lisäys!! Tuota ei taida olla trade markattu idea niin voisin hiukan plagioida tuota^^ Tosin mitään matkustamon kuulutuksia ei tule olemaan itsellä, kun ei pahemmin Golffissa semmosta ole :D

,,,,mmh ette sit ole käyneet rakennusalan peruskurssia läpi ainakaan:D "tikapuilta tai muilta maa tasoa korkeammilta tasoilta ei saa kurkotella" tai siinä voi käydä pahasti.. tosin edes mennyt(ei kuollut) opettajani ei tosin varmaan tarkoittanut että jos könyää maalattavan auton ympärillä teippaamassa sanomalehtiä että tulee pieni pelti pusu jos tikkaat horjahtaa... O.o
Todella siisti jälki mitä tuossa kuvista näki ja vielä ensi kertalaiselta. Myllytys, vesihionta ja autoclym tekevät kyllä tosiaan ihmeitä mutta antakaa sen maalin ensin kuivua kunnolla ennen vesihiontaa ettei lohkea pellistä irti. Niin ja jos ei muulla lähde valumat niin on aina se varma tapa...kuten ystäväni sanoi: "DYNAMIITTIA! KAPUM!!" :D
Onnea etenemiseen:D